PerunaSolanum tuberosum

Peruna kasvina

Peruna (Solanum tuberosum) on koisokasvien heimoon kuuluva mukulakasvi, jota Suomessa kasvatetaan yksivuotisena. Sivuston toinen mukulasta kasvatettava hyötykasvi on maa-artisokka, joka on perunasta poiketen monivuotinen ja talvehtii mukuloina maassa. Tämä sivu käsittelee sen kasvattamista kasvimaalla ja astiassa, ei ruoanlaittoa. Syötävä osa on maanalainen varsimukula. Maanpäällinen varsisto jää kasvimaalle, eikä se ole ruokaa.

Luonnonvarakeskuksen mukaan perunakasvi on kooltaan pieni mutta suurilehtinen. Mukulan kuori on Luken mukaan useimmiten ruskea tai keltainen, mutta se voi olla myös violetti, punainen tai vaaleanpunainen. North Carolina State Extensionin mukaan kasvi kasvaa noin 30–60 senttimetrin korkuiseksi ja vaatii täyden auringon.

Lajikkeen aikaisuus ratkaisee koko kesän aikataulun. Marttojen mukaan aikaiset lajikkeet tuottavat syötävän kokoisia perunoita 60–70 vuorokaudessa, kun taas myöhäiset lajikkeet kasvavat syksyyn asti. Valinta kannattaa tehdä ennen siemenperunan ostoa: tähdätäänkö heinäkuun alun varhaissatoon vai kellariin asti säilyvään varastoperunaan.

Siemenperuna ja idätys

Siemenperunaa ei kannata ottaa ruokakaapista. Marttojen mukaan siemenperunaksi hankitaan puutarhamyymälästä puhdasta sertifioitua siemenperunaa, koska kasvituholaiset ja kasvitaudit leviävät siemenperunan mukana puutarhaan. Luken IPM-opas on samoilla linjoilla ammattiviljelyn puolella: oppaan mukaan miltei kaikki perunan taudit voivat levitä siemenen mukana, ja ohjeena on istuttaa ainoastaan terveystarkastettua ja sertifioitua, siemeneksi viljeltyä perunaa.

Idätys on halvin tapa aikaistaa satoa. Marttojen ohjeessa perunoita idätetään pari viikkoa valoisassa paikassa, kunnes idut ovat noin sentin mittaisia. Valo vahvistaa ituja, eivätkä ne katkea istutettaessa.

Idätyksellä on toinenkin tehtävä. Luken siemenhuolto-ohjeen mukaan taimettumista pystytään nopeuttamaan muun muassa siemenen idätyksellä ja matalaan istuttamisella. Nopeudella on merkitystä, sillä saman ohjeen mukaan seittiriski kasvaa, jos taimettuminen kestää yli kolme viikkoa. Riski liittyy ohjeessa nimenomaan kylmään ja märkään maahan, jossa myös siemenperunan peittauksesta voi ohjeen mukaan olla hyötyä. Suomalaisessa toukokuussa maa on usein juuri kylmä ja märkä.

Kasvupaikka ja istutus

Peruna haluaa aurinkoa ja kevyttä maata. Luken mukaan perunaa viljellään pääasiassa kevyillä hietamailla ja perunalohko tarvitsee syvän ja tehokkaan muokkauksen. North Carolina State Extensionin mukaan maan pitää olla hyvin vettä läpäisevä, hietava, hapan ja runsasmultainen.

Viljelykierto kannattaa suunnitella etukäteen, vaikka kasvimaa olisi pieni. Luken IPM-oppaassa pidetään erittäin hyvänä kiertona perunaa kerran neljässä vuodessa ja hyvänä kerran kolmessa vuodessa. Oppaan mukaan jatkuvassa perunanviljelyssä maan rakenne heikkenee vähitellen.

Istutus tehdään kevään lopulla. Luken mukaan perunat istutetaan Suomessa pääosin toukokuussa ja kesäkuun ensimmäinen viikko on perinteisesti ollut viimeisiä aikoja.

Istutusaika	toukokuu
Multaa itujen päälle	vähintään 2,5 cm
Taimiväli, aikaiset lajikkeet	30 cm, riviväli 60 cm
Taimiväli, myöhäiset lajikkeet	37 cm, riviväli 75 cm

Taulukon mitat ovat RHS:n istutusohjeesta. Sen mukaan idut peitetään vähintään 2,5 senttimetrin multakerroksella niin, etteivät ne vaurioidu.

Astiassa peruna kasvaa myös pienellä pihalla. Marttojen ohjeessa ämpäriin, isoon ruukkuun tai kasvatussäkkiin laitetaan parikymmentä senttiä hiekkapitoista multaa, sen päälle asetetaan 2–3 idätettyä perunaa erilleen toisistaan ja ne peitetään kymmenen sentin multakerroksella. Astian pohjassa pitää Marttojen mukaan olla reikä, jotta liika kasteluvesi pääsee valumaan pois.

Multaus

Multaus toistuu perunamaalla läpi alkukesän, ja siihen on kaksi syytä. Ruokaviraston mukaan perunan vihertymistä ja siten glykoalkaloidien pitoisuuden kasvua voi välttää muun muassa huolehtimalla riittävästä multaamisesta viljelyn aikana. RHS:n mukaan multaus suojaa lisäksi nuoria versoja hallalta.

Ajoitus on suoraviivainen. Marttojen ohjeessa multaa lisätään, kun varret ovat kasvaneet 7–10 senttimetrin mittaisiksi, niin että vain latvat näkyvät. Sama toistetaan aina kun varret ovat kasvaneet noin kymmenen senttiä lisää.

Vihertyminen on turvallisuuskysymys, ja siihen palataan tämän sivun lopussa.

Varhaisperunan ajoitus

Varhaisperunassa on kyse lajikevalinnasta ja ajoituksesta. Marttojen mukaan vappuna itämään laitetuista perunoista saa satoa heinäkuun alkupuolella, ja aikaiset lajikkeet tuottavat syötävän kokoisia perunoita 60–70 vuorokaudessa.

Nostohetkeä ei tarvitse arvata. RHS:n mukaan aikaisimmat lajikkeet ovat nostovalmiita kesä-heinäkuussa, ja sopivan hetken tunnistaa siitä, että kukat ovat auenneet tai nuput varisseet. Yhden kasvin juurelle kaivettu koekuoppa kertoo mukuloiden koon ilman että koko riviä tarvitsee nostaa.

Kaupan varhaisperuna tulee eri aikataululla. Luken mukaan Lounais-Suomessa, erityisesti Rymättylän seudulla, aikaisinta perunaa istutetaan maaliskuun lopulta huhtikuulle, ja varhaisia perunoita saatetaan nostaa jo toukokuun lopulla. Kasvustoja pidetään harsojen ja muovikatteiden alla, joten kotipuutarhan avomaakasvustoa ei kannata verrata siihen.

Yksi turvallisuushuomio kuuluu tähän kohtaan. Ruokaviraston mukaan solaniinia on suhteellisen paljon myös varhaisperunoissa, minkä takia niiden syöttämistä pikkulapsille tulisi välttää.

Noston ajoitus

Pääsato nostetaan syksyllä, ja ajankohta on kapeampi kuin moni olettaa. Luken mukaan pääsato korjataan syys-lokakuun aikana. Marttojen ohje on kotipuutarhalle tarkempi: peruna nostetaan viimeistään syys-lokakuun vaihteessa ennen pakkasten tuloa.

Ennen nostoa varsisto poistetaan. Marttojen mukaan varret kannattaa poistaa pari viikkoa ennen keruuta, jotta kuori vahvistuu. RHS:n ohjeessa myöhäisiltä lajikkeilta leikataan koko maanpäällinen kasvusto pois ja odotetaan kymmenen päivää ennen mukuloiden nostoa. Vahvistunut kuori kestää nostoa ja varastointia paremmin kuin ohut.

Sään kanssa ei kannata pelata. Luken mukaan varhainen nosto perunakasvuston tuleennuttua on tärkeää sekä perunan laadun että maan rakenteen kannalta, ja nosto märissä oloissa vaurioittaa sekä mukuloita että maan rakennetta. Kuiva viikko syyskuussa on parempi nostoikkuna kuin kalenteriin merkitty päivä.

Marttojen mukaan mukulat poimitaan käsin kuokalla tai talikolla. Työ kannattaa tehdä rauhassa, sillä RHS:n ohjeen mukaan varastoon laitetaan vain vahingoittumattomia ja täysin kuivia mukuloita.

Varastointi

Nostettu peruna vaatii kaksi vaihetta ennen varastoa. Marttojen ohjeessa mukuloiden annetaan ensin kuivahtaa muutaman tunnin ajan maan pinnalla. Sen jälkeen niitä pidetään pari viikkoa viileässä, alle 18 asteessa, pimeässä tai auringonpaisteelta suojassa, jotta kuori paksuuntuu.

Vasta tämän jälkeen tulee varsinainen varasto. Marttojen mukaan sopiva varastointilämpötila on +4–6 astetta: viileämmässä perunat imeltyvät ja lämpimässä ne pehmenevät ja alkavat itää. RHS:n ohjeessa perunat säilytetään kuivassa, viileässä ja pakkaselta suojatussa tilassa paperi- tai juuttisäkeissä tai ritilähyllyillä pimeässä, jotta ne eivät ala itää.

Pimeys ei ole varastossa makuasia. Ruokaviraston mukaan vihertymisen estämiseksi peruna on säilytettävä vähittäiskaupoissa, suurkeittiöissä ja kotitalouksissa valolta suojattuna. Ituja kannattaa seurata myös laatumittarina: Ruokavirasto viittaa ruokaperunan kaupan pitämistä koskevaan asetukseen, jonka mukaan ruokaperuna katsotaan laadultaan vialliseksi, jos siihen on kehittynyt yli 5 millimetriä pitkiä ituja.

Mukula on ruokaa, varsisto ei

Perunan mukula on peruselintarvike, mutta saman kasvin muut osat eivät ole ruokaa. Ruokaviraston mukaan glykoalkaloidit, esimerkiksi solaniini ja kakoniini, ovat kasvisten luontaisia myrkkyjä, jotka toimivat kasvien suojamekanismina tauteja ja tuholaisia vastaan.

Raja kulkee selvästi. Ruokaviraston mukaan perunan maanpäälliset osat, varsimukulat mukaan lukien, sekä perunan idut sisältävät solaniinia, joten niitä ei saa käyttää ravinnoksi. Vihertyneistä mukuloista Ruokavirasto toteaa, ettei niitä suositella käytettäväksi ravintona. Kuoriminen ei ratkaise vihertyneen perunan ongelmaa, vaikka se vähentääkin pitoisuutta: Ruokaviraston mukaan suurin glykoalkaloidipitoisuus on perunan kuorikerroksessa ja kuoriminen vähentää pitoisuutta noin 60 prosenttia.

Kasvimaalla tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että leikattu varsisto, kukinnan jälkeen muodostuvat marjat ja vihertyneet mukulat kerätään pois sieltä, missä pienet lapset ja lemmikit liikkuvat. North Carolina State Extension luokittelee perunakasvin myrkyllisyyden vakavaksi ja nimeää myrkyllisiksi osiksi lehdet, varret, juuret ja marjat; vaikuttaviksi aineiksi se mainitsee solaniinin ja muut alkaloidit.

Ihmisen ja lemmikin turvaohje menee eri osoitteeseen. Ruokaviraston mukaan glykoalkaloidit voivat aiheuttaa vatsa- tai suolistokipua, ripulia, oksentelua ja hermosto-oireita. Jos ihminen on syönyt perunan varsistoa, ituja tai selvästi vihertyneitä mukuloita, HUSin Myrkytystietokeskus tekee riskinarvion maksuttomassa numerossa 0800 147 111 ympäri vuorokauden; keskus neuvoo vain ihmisten myrkytyksissä. Lemmikin kohdalla oikea osoite on eläinlääkäri. ASPCA:n kasvimaaohjeessa todetaan, että raaka peruna voi olla lemmikille ongelmallinen, kun taas kypsennetty peruna sopii kohtuudella.