NauhusLigularia dentata

Mikä nauhus on

Nauhukset (Ligularia) ovat kostean paikan perennoja, jotka tunnetaan suurista lehdistään ja keltaisista tai oransseista kukistaan. Tämä sivu käsittelee lajia Ligularia dentata, jonka suomenkielinen nimi on Lajitietokeskuksen nimistössä kallionauhus. Samaan sukuun kuuluvat muun muassa valtikkanauhus (L. przewalskii), aurinkonauhus (L. stenocephala) ja soihtunauhus (L. ×hessei).

RHS:n mukaan kallionauhus on kotoisin Kiinasta ja Vietnamista. Se kasvaa enintään noin 1,2 metrin korkuiseksi, ja sen tummanvihreät, sydämenmuotoiset lehdet kasvavat tummanpunaisissa ruodeissa. Kasvi saavuttaa täyden kokonsa RHS:n mukaan kahdessa–viidessä vuodessa.

Kukinta

RHS:n mukaan kallionauhus kukkii keskikesästä alkusyksyyn. Kirkkaan oranssinkeltaiset, ruskeakeskustaiset mykeröt kasvavat tummanpunaisten varsien päissä lehvästön yläpuolella. Ohion osavaltionyliopiston mukaan kukat muistuttavat päivänkakkaraa, ja yhdessä kasvissa on useita kukkia.

Kasvupaikka

RHS:n mukaan nauhus viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla ravinteikkaassa, kosteassa tai soisessa maassa. Maalaji voi olla savea, hiekkaa, multaa tai kalkkipitoista maata, eikä maan happamuudella ole suurta merkitystä. Tärkeintä on tasainen kosteus. Kasvi on myös suojattava voimakkailta, kuivattavilta tuulilta. RHS mainitsee sopiviksi paikoiksi vesistöjen reunat, metsäpuutarhan siimesvarjon, kaupunki- ja sisäpihapuutarhat sekä perennapenkit.

Ohion osavaltionyliopiston mukaan nauhus tarvitsee humuspitoista, eloperäistä ainesta sisältävää maata, eikä kasvupaikka saa koskaan kuivua kokonaan. Se sopii ryhmiin kosteaan varjoon, metsäpuutarhaan sekä puron, lammen tai suopuutarhan reunalle. Myös talon pohjoispuoli käy, kunhan maa pysyy kosteana.

Lehtien lakoontuminen helteellä

Nauhuksen lehtien lakoontuminen keskipäivällä hämmentää monia. Ohion osavaltionyliopiston mukaan kasvi nuutuu nopeasti, jos maa kuivuu tai aurinkoa on liikaa. Kyse on siis yleensä kasvupaikasta eikä sairaudesta. Pysyvä ratkaisu on kostea kasvupaikka puolivarjossa, jossa kasvi saa suojaa keskipäivän paahteelta.

Hoito kasvukaudella

Ohion osavaltionyliopisto neuvoo kastelemaan nauhusta kesällä säännöllisesti ja syvältä, etenkin helteellä ja poutajaksoina. RHS:n mukaan kasvia ei tarvitse leikata, mutta kasvuston voi leikata alas kukinnan jälkeen. Taudit eivät RHS:n mukaan yleensä vaivaa nauhusta, mutta etanat ja kotilot voivat syödä sen lehtiä. Syksyllä lehvästö kuolee maan päältä, ja kasvi versoo keväällä uudelleen. RHS luokittelee kallionauhuksen talvenkestävyysluokkaan H6, eli kasvi on kestävä koko Britanniassa ja Pohjois-Euroopassa.

Lisääminen

RHS:n mukaan nauhusta lisätään jakamalla keväällä tai kukinnan jälkeen. Siemenet voi kylvää syksyllä tai keväällä.

Lajikkeet

Lajitietokeskuksen nimistössä kallionauhuksen lajikkeista on omat suomenkieliset nimensä: pronssikallionauhus on ‘Desdemona’ ja purppurakallionauhus ‘Othello’. Ohion osavaltionyliopiston mukaan ‘Othellon’ uudet lehdet ovat purppuranpunaisia ja muuttuvat myöhemmin yläpuolelta ruskeanvihreiksi, mutta alapuoli jää purppuraiseksi. Lehtisuonet, ruodit ja kukkavarret ovat punavioletteja. Lajikkeen kukat ovat halkaisijaltaan noin 5–7,5 cm.