KuunliljaHosta

Kuunliljoja kasvatetaan ennen kaikkea lehtien vuoksi

Kuunliljat (Hosta) ovat monivuotisia lehtiperennoja. Kew’n kasvitietokannan mukaan suvun luontainen levinneisyysalue ulottuu Venäjän Kaukoidästä Kiinaan ja Japaniin. Suomen Lajitietokeskus käyttää suvusta nimeä kuunliljat. Puolivarjon perennoista kuunliljan seuraksi sopii jaloangervo, joka viihtyy samassa kosteassa puolivarjossa.

Lajikkeiden koko ja lehtien väri vaihtelevat voimakkaasti. Valikoimassa on pieniä reunuskasveja sekä yli metrin levyisiä mättäitä. Lehdet voivat olla vihreitä, siniharmaita, keltaisia tai kirjavia. Kesällä lehtien yläpuolelle nousee valkoisia tai vaaleanvioletteja kellokukkia.

Kasvupaikka lehtien värin mukaan

RHS suosittelee kuunliljalle tuoretta maata ja kevyttä tai kohtalaista varjoa. Sinilehtiset lajikkeet säilyttävät vahapintaisen värinsä parhaiten kevyessä varjossa. Keltalehtiset lajikkeet voivat tarvita enemmän valoa, mutta kuuma keskipäivän paahde voi polttaa lehtiä.

Kasvualustan tulee olla multava, ravinteikas ja hyvin vettä läpäisevä. Kastele uusi taimi säännöllisesti, kunnes se on juurtunut. Vakiintunutkin kuunlilja hyötyy perusteellisesta kastelusta pitkällä poutajaksolla. Maan pinnalle levitetty eloperäinen kate hidastaa kuivumista.

Istuta lopullisen koon mukaan

RHS suosittelee istutusta keväällä tai syksyllä. Kaiva kuoppa juuripaakun syvyiseksi ja noin kaksi kertaa sen levyiseksi. Avaa varovasti paakun ulkopinnan juuria, aseta taimi entiseen syvyyteen, täytä kuoppa ja kastele. Jatka kastelua kuivina jaksoina ensimmäisen kesän ajan.

Taimiväli valitaan lajikkeen lopullisen leveyden mukaan. Pieni ruukkutaimi voi kasvaa leveäksi mättääksi, joten kaikille kuunliljoille ei sovi sama istutusväli.

Kuunliljan jakaminen vaiheittain

RHS:n mukaan suuren mättään voi jakaa varhain keväällä tai syksyllä:

1. Nosta mätäs varovasti maasta juuria ja kasvusilmuja säästäen.
2. Jaa se terävällä lapiolla tai veitsellä versojen välistä. Jätä kuhunkin palaan juuria ja vähintään yksi terve kasvusilmu.
3. Poista vaurioituneet juuret ja istuta jakopalat entiseen syvyyteen.
4. Kastele heti ja seuraa maan kosteutta juurtumisen ajan.

Pieni lajike sopii ruukkuun

RHS:n lajikekuvauksessa ‘Blue Mouse Ears’ on pieni, sinivihreälehtinen kuunlilja. Sen korkeus ja leveys ovat kummatkin 10–50 cm. Se sopii ahtaaseen istutukseen, jossa suuri lajike peittäisi naapurikasvit. Paksulehtinen ‘Devon Green’ on puolestaan RHS:n mukaan yksi lajikkeista, joita etanat ja kotilot syövät tavallisesti vähemmän.

Valitse ruukku, jonka pohjassa on vedenpoistoreiät, ja istuta taimi entiseen syvyyteen. RHS muistuttaa, että ruukun multa kuivuu maata nopeammin. Kastele kasvukaudella säännöllisesti ja anna nestemäistä yleislannoitetta noin kerran kuussa pakkauksen annostuksella. Älä jätä juuristoa seisovaan veteen.

Etanat ja kotilot vioittavat lehtiä

Lehtiin ilmestyvät epäsäännölliset reiät ovat tavallisesti etanoiden tai kotiloiden jälkiä. Tarkista lehtien alapinnat ja kasvuston tyvi iltaisin sekä sateen jälkeen. Kerää nilviäiset pois ja vähennä lautojen, ruukkujen ja tiheän kuolleen kasvijätteen kaltaisia suojapaikkoja kasvin ympäriltä.

RHS:n mukaan paksulehtiset lajikkeet joutuvat usein harvemmin syödyiksi kuin ohutlehtiset. Täysin kestävää lajiketta ei silti ole, joten kasvustoa kannattaa seurata jo keväällä lehtien avautuessa.

Talvi ja turvallisuus

Kuunliljan lehdet kellastuvat ja lakastuvat syksyllä. Kasvi talvehtii maan alla ja versoo keväällä uudelleen. Lakastuneet lehdet voi poistaa syksyllä tai varhain keväällä ennen uusien versojen nousua.

North Carolina State Extensionin mukaan kuunliljan kaikki osat ovat koirille ja kissoille haitallisia syötynä. ASPCA nimeää haitallisiksi aineiksi saponiinit ja oireiksi muun muassa oksentelun ja ripulin. Jos ihminen on syönyt kasvia, Myrkytystietokeskus neuvoo numerossa 0800 147 111. Lemmikin kohdalla ota yhteys eläinlääkäriin.