KurjenpolviGeranium

Kurjenpolvella tarkoitetaan tässä Geranium-sukua

Kurjenpolvi on tässä oppaassa Geranium-suvun monivuotinen perenna. Rajaus on tarpeen, koska englanniksi ja kaupoissa geraniumeiksi kutsutaan myös pelargoneja (Pelargonium). Ne ovat arkoja ruukku- ja kesäkukkia, eikä niiden hoito-ohjeita pidä siirtää kurjenpolville. Myös myrkyllisyystieto on eri: ASPCA:n geranium-merkintä koskee pelargoneja, ei kurjenpolvia.

Kurjenpolvia kasvatetaan pihoilla monena lajina. Sivun tarkat mitat ja kukinta-ajat koskevat verikurjenpolvea (Geranium sanguineum), joka on suvun tavallisimpia pihalajeja. RHS:n mukaan useimmat pihakurjenpolvet kasvavat 30–50 cm korkeiksi ja muodostavat mättäitä, kumpuja tai rönsyileviä kasvustoja.

Kasvupaikka

Mustila kuvaa verikurjenpolven kasvavan 20–40 cm korkeaksi ja 40–60 cm leveäksi mättääksi, ja istutusetäisyydeksi se suosittelee 40 cm. Mustilan mukaan kurjenpolvet viihtyvät auringossa tai puolivarjossa tuoreessa, läpäisevässä, keskiravinteisessa ja humuspitoisessa maassa. Verikurjenpolvi on kalkinsuosija ja kestää myös hieman kuivempaa kasvupaikkaa, mutta tiivis tai märkä maa ei sille sovi.

RHS:n mukaan verikurjenpolvi menestyy missä tahansa kohtuullisen ravinteikkaassa maassa, kunhan maa ei ole vettynyt. Kurjenpolvien yleisohjeessa RHS neuvoo istuttamaan raskaaseen savimaahan varhain keväällä, koska syksyllä istutetut taimet voivat mädäntyä talven aikana.

Kukinta

Verikurjenpolvi kukkii Mustilan mukaan kesä–elokuussa, käytännössä lähes koko kesän. Karmiininpunaiset, 3–4 cm leveät kukat peittävät matalan lehtimättään, jonka kapeaksi liuskoittuneet lehdet saavat syksyllä punaisen värityksen. Pitkä kukinta-aika tekee kurjenpolvesta hyvän reunus- ja maanpeitekasvin. Mustilan mukaan se sopii myös ruukkuun ja ryhmiin sekä houkuttelee mehiläisiä ja perhosia.

Hoito

Kurjenpolvi ei vaadi juuri hoitoa. Se kestää kuivuutta ja pärjää keskiravinteisessa maassa – liian rehevä kasvupaikka saa sen kasvattamaan lehteä kukkien kustannuksella. RHS:n mukaan lannoitusta ei yleensä tarvita. Uusia taimia kastellaan ensimmäisenä kesänä, ja kuivalla kaudella yksi runsas kastelu on parempi kuin toistuva vähäinen kastelu, joka houkuttelee juuret pintaan.

Leikkaus kukinnan jälkeen

Mustilan mukaan kukkineiden versojen poisleikkaaminen tuuheuttaa kurjenpolvia ja voi pidentää tai jopa uusia kukinnan. RHS neuvoo leikkaamaan kesällä kukkivat kurjenpolvet kukinnan jälkeen, yleensä kesä- tai heinäkuussa, maan tasalle. Tilalle kasvaa uusia lehtiä ja mahdollisesti uusia kukkia. Leikkauksen jälkeen kasvustoa kastellaan kuivalla säällä. Syksyllä lakastuneet lehdet voi siistiä pois ennen kevättä.

Jakaminen ja lisääminen

Mustilan mukaan kurjenpolvea lisätään jakamalla, ja mätäs kannattaa nuorentaa jakamalla muutaman vuoden välein, jos se harvenee keskeltä. RHS pitää kevätjakoa helpoimpana lisäystapana: mätäs tai juurakot jaetaan ja palat istutetaan uudelleen. Verikurjenpolvea voi RHS:n mukaan lisätä myös juurakkopistokkaista tai siemenestä. Lajikkeiden siemenistä kasvaneet taimet eivät kuitenkaan ole emokasvin kaltaisia.