Lihansyöjäkasvit

Mitä lihansyöjäkasvit ovat

RHS:n mukaan lihansyöjäkasvit pyydystävät ja sulattavat pieniä eläimiä, yleensä hyönteisiä, koska niiden luontaisessa kasvupaikassa on vähän ravinteita. Pyyntitapoja on useita: loukkuja, kannuja ja tahmeita lehtiä. Kasveja on Pohjois-Amerikassa, Aasiassa, Australiassa ja Euroopassa, ja useimmat ovat kotoisin joko lauhkean vyöhykkeen soilta tai trooppisista metsistä. Siksi niiden hoito vaihtelee paljon lajista toiseen.

Lajit rinnakkain

RHS mainitsee sisälle sopivina muun muassa kärpäsloukun, kapinkihokin, tötterölehtilajinSarracenia purpurea, kannukasvit ja yökönlehdet. RHS:n mukaan monet lihansyöjäkasvit viihtyvät sisällä valoisassa paikassa mutta eivät yleensä suorassa auringossa, koska lehdet voivat palaa ikkunalasin takana. Kärpäsloukulle RHS suosittelee silti täyttä aurinkoa. Trooppiset lajit, kuten kannukasvit, tarvitsevat lämpöä ja kosteutta ja usein vähemmän valoa.

Yhteiset hoitosäännöt

Kasteluvesi

RHS neuvoo kastelemaan lihansyöjäkasveja sadevedellä aina kun mahdollista. Toinen vaihtoehto on tislattu vesi tai keitetty ja jäähdytetty hanavesi. Jatkuvassa käytössä hanaveden mineraalit kertyvät kasvualustaan, joten RHS neuvoo silloin vaihtamaan kasvualustan puolen vuoden välein.North Carolina State Extensioninmukaan kloorattu tai kova vesi voi tappaa kärpäsloukun.

Kasvukaudella sisällä kasvavia lihansyöjäkasveja kastellaan RHS:n mukaan alakautta: ruukku seisoo aluslautasella, jossa on vettä enintään 2,5 cm. Talvella kastellaan alakautta ja ylimääräinen vesi kaadetaan pois.

Kasvualusta

Lihansyöjäkasveja ei RHS:n mukaan istuteta tavalliseen multaan, koska se on niille liian ravinteikasta. Käytä lihansyöjäkasveille tarkoitettua kasvualustaa tai rahkasammalta. Ostoruukussa kasvi voi olla RHS:n mukaan ainakin ensimmäisen vuoden.

Lannoitus ja ruokinta

RHS:n mukaan useimmat lihansyöjäkasvit tulevat ravinneköyhistä oloista eivätkä tarvitse lannoitusta. North Carolina State Extension neuvoo, ettei kärpäsloukkua lannoiteta. Sama lähde varoittaa, ettei tötterölehtiä pidä ruokkia käsin eikä ruoantähteillä, koska kasvi ei pysty sulattamaan rasvoja ja lannoitteet voivat polttaa sen. Kannukasvin kohdalla North Carolina State Extension sallii orgaanisen lannoitteen kasvukaudella, jos hyönteisiä ei ole saatavilla.

Talvi

RHS:n mukaan monet lihansyöjäkasvit lepäävät talvella, jolloin lämpötilaa ja kastelua vähennetään. Lepokaudella kastellaan vasta, kun kasvualusta alkaa kuivahtaa. Kärpäsloukku ja tötterölehdet tarvitsevat levon. Kannukasvi taas tarvitsee North Carolina State Extensionin mukaan lämpöä ja korkeaa ilmankosteutta.

Lihansyöjäkasvit Suomen luonnossa

Lihansyöjäkasveja kasvaa myös Suomessa. Lajitietokeskuksenlaji.fi-palvelun mukaan Suomen luonnossa esiintyy kihokkeja (Drosera), yökönlehtiä(Pinguicula) ja vesiherneitä(Utricularia). Ne ovat luonnonkasveja, joiden tunnistamiseen kannattaa käyttää lajintuntemuksen lähteitä. Tämä sivu käsittelee huonekasveina kasvatettavia lajeja.

Osa lihansyöjäkasveista on alkuperäisillä kasvupaikoillaan uhanalaisia. North Carolina State Extensionin mukaan kärpäsloukkua ei saa kerätä luonnosta, ja se neuvoo ostamaan kihokit taimitarhalla kasvatettuina.

Lihansyöjäkasvit, lapset ja lemmikit

ASPCAluokittelee kärpäsloukun koirille, kissoille ja hevosille myrkyttömäksi.HUSin Myrkytystietokeskusluokittelee kihokit myrkyttömiksi. Kärpäsloukulle ja kannukasville HUSilla ei ole luokitusta.

Jos ihminen on syönyt kasvia, kysy neuvoaMyrkytystietokeskuksestanumerosta 0800 147 111. Jos lemmikki on syönyt kasvia ja saa oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.