SiniviuhkaScaevola aemula

Mikä siniviuhka on

Siniviuhka (Scaevola aemula) on Australiasta kotoisin oleva kesäkukka, jonka nimi tulee kukan poikkeuksellisesta muodosta. RHS:n mukaan suvun kukat ovat viuhkamaisia, ja siniviuhkalla se tarkoittaa sitä, että terälehdet asettuvat kaikki kukan samalle puolelle puoliympyräksi. Uusi kasvattaja luulee tätä joskus vaurioksi, mutta kyse on lajin tunnusmerkistä.

Suomessa siniviuhkaa myydään amppeleihin, ruukkuihin ja parvekelaatikoihin. Versot kasvavat riippuviksi, ja kukinta jatkuu kesäkuusta pitkälle syksyyn.

Kasvupaikka

RHS:n mukaan siniviuhka istutetaan avomaalla kohtalaisen ravinteikkaaseen, multavaan, kosteutta pidättävään mutta hyvin vettä läpäisevään maahan täyteen aurinkoon tai kevyeen hajavaloon. Ruukkuun ja amppeliin RHS suosittelee turpeetonta multapohjaista kasvualustaa.

Kaksi asiaa kannattaa muistaa. Liian varjoisassa paikassa versot venyvät eikä kukkia muodostu odotetusti. Ja vaikka kasvi kaipaa tasaista kosteutta, jatkuvasti märkä kasvualusta vahingoittaa juuria – amppelin aluslautaselle jäänyt vesi kannattaa kaataa pois.

Vaivaton amppelikasvi

Siniviuhkan käytännön etu on se, ettei kuihtuneita kukkia tarvitse poistaa. Kasvi on itsepuhdistuva: kuihtuneet kukat varisevat itsestään eivätkä jää roikkumaan kasvustoon ruskeina jäänteinä. Tämä erottaa sen monesta muusta kesäkukasta, joilla kukkien poisto on säännöllinen työ.

Talvehtiminen

Siniviuhka ei kestä Suomen talvea ulkona. RHS:n mukaan kasvia voi talvettaa pakkasettomassa tilassa, jolloin kastelu pidetään talvella hyvin niukkana. Käytännössä useimmat kasvattavat sen yksivuotisena ja hankkivat uudet taimet keväällä. Taimet siirretään ulos vasta hallanvaaran mentyä, Suomessa kesäkuussa.

Myrkyllisyys

Siniviuhkaa ei yleisesti luokitella myrkkykasviksi, eikä RHS mainitse sitä myrkyllisenä. Kasvin osia ei silti ole tarkoitettu syötäväksi. Jos kasvia on nielty ja oireita ilmenee, HUSin Myrkytystietokeskus neuvoo numerossa 0800 147 111 (maksuton), lemmikin kohdalla ota yhteys eläinlääkäriin.