Kasvin vuosi
Vuodenkierto
Istutus: kesäkuu. Kukinta: kesäkuu, heinäkuu, elokuu, syyskuu.
Kolme nimeä, yksi kasvi
Lumihiutale on eteläafrikkalainen kesäkukka, jonka nimistö on poikkeuksellisen sekava. Hyväksytty tieteellinen nimi on Chaenostoma cordatum, mutta kaupassa ja hoito-ohjeissa näkee jatkuvasti vanhaa nimeä Sutera cordata sekä myyntinimeä bacopa. Kaikki kolme tarkoittavat samaa kasvia. Suomeksi käytetään myös nimeä herttasomakki.
Bacopa-nimi kannattaa erityisesti huomata, koska se johtaa harhaan: varsinainen Bacopa-suku on aivan eri kasviryhmä, johon kuuluu muun muassa akvaarioista tuttuja vesikasveja. Jos etsit hoito-ohjetta hakusanalla bacopa, tarkista mistä kasvista lähde puhuu.
Kasvupaikka ja hoito
RHS:n mukaan laji menestyy parhaiten ravinteikkaassa, kosteutta pidättävässä mutta hyvin vettä läpäisevässä maassa auringossa tai puolivarjossa. Se on kehitetty riippuvaksi amppeli- ja ruukkukasviksi, ja RHS:n mukaan kukinta jatkuu kesästä syksyyn valkoisin, vaaleanliiloin tai sinisin kukin.
Lumihiutaleen tärkein hoitokohta on kastelu. Amppelin kasvualusta kuivuu nopeasti, ja kertaalleen kuivunut lumihiutale toipuu hitaasti – kukinta katkeaa eikä palaudu heti. Helteellä amppeli kannattaa tarkistaa päivittäin.
Pitkään kukkinut kasvusto venyy ja harvenee keskeltä. Versojen typistäminen noin kolmanneksella kesken kesän saa kasvin haaroittumaan ja kukkimaan uudelleen tiheämpänä.
Talvehtiminen
Lumihiutale ei kestä Suomen talvea ulkona, joten sitä kasvatetaan täällä yksivuotisena kesäkukkana. Taimet siirretään ulos vasta hallanvaaran mentyä, käytännössä kesäkuussa.
Myrkyllisyys
Lumihiutaletta ei yleisesti luokitella myrkkykasviksi, eikä RHS mainitse sitä myrkyllisenä. Kasvin osia ei silti ole tarkoitettu syötäväksi. Jos kasvia on nielty ja oireita ilmenee, HUSin Myrkytystietokeskus neuvoo numerossa 0800 147 111 (maksuton), lemmikin kohdalla ota yhteys eläinlääkäriin.
Yleiset ongelmat
Kasvi kuivuu ja lopettaa kukinnan
Lumihiutale on amppelikasvi, jonka kasvualusta kuivuu nopeasti. Kertaalleen kuivunut kasvi toipuu hitaasti ja kukinta katkeaa. Kastelurytmi kannattaa pitää tasaisena ja tarkistaa amppeli helteellä päivittäin.
Kasvusto harvenee ja versot venyvät
Pitkään kukkinut lumihiutale venyy ja harvenee keskeltä. Versojen typistäminen noin kolmanneksella kesken kesän saa kasvin haaroittumaan ja kukkimaan uudelleen tiheämpänä.
Kukinta jää niukaksi varjossa
RHS:n mukaan laji viihtyy auringossa tai puolivarjossa. Syvässä varjossa kasvusto kasvaa mutta kukkia muodostuu selvästi vähemmän.
Usein kysyttyä
Mikä lumihiutale oikeastaan on?
Kyseessä on eteläafrikkalainen kesäkukka, jonka hyväksytty tieteellinen nimi on *Chaenostoma cordatum*. Kaupassa ja hoito-ohjeissa näkee usein vanhat nimet *Sutera cordata* ja bacopa. Kaikki kolme tarkoittavat samaa kasvia. Suomeksi käytetään myös nimeä herttasomakki.
Missä lumihiutale viihtyy?
RHS:n mukaan laji menestyy parhaiten ravinteikkaassa, kosteutta pidättävässä mutta hyvin vettä läpäisevässä maassa auringossa tai puolivarjossa. Se on kehitetty riippuvaksi amppeli- ja ruukkukasviksi.
Onko lumihiutale sama kuin bacopa?
Kyllä, kauppanimenä. Bacopa on vakiintunut myyntinimi, mutta varsinainen *Bacopa*-suku on eri kasviryhmä, johon kuuluu muun muassa vesikasveja. Amppelin lumihiutale on *Chaenostoma cordatum*.
Onko lumihiutale monivuotinen?
Ei Suomen oloissa. Laji ei kestä pakkasta, joten täällä sitä kasvatetaan yksivuotisena kesäkukkana. Taimet siirretään ulos vasta hallanvaaran mentyä.
Mihin ohjeet perustuvat
Lähteet
- RHS – Chaenostoma cordatum. rhs.org.uk
- HUS Myrkytystietokeskus. hus.fi
.jpeg){kind=link}
