Kasvin vuosi
Vuodenkierto
Istutus: toukokuu, kesäkuu, heinäkuu, elokuu. Kukinta: toukokuu, kesäkuu, heinäkuu.
Kurjenmiekka ei ole yksi hoitotapa
Kurjenmiekat kuuluvat laajaan Iris-sukuun. Puutarhoissa kasvatetaan sekä paksusta juurakosta että sipulista kasvavia lajeja, ja niiden kasvupaikat eroavat voimakkaasti. Tavallinen partakurjenmiekka viihtyy aurinkoisessa, kuivahkossa ja läpäisevässä maassa. Siperiankurjenmiekka sietää kosteutta paremmin, ja osa lajeista kasvaa suorastaan lammen reunalla.
Kasvin tunnistaminen vähintään ryhmän tasolle on siksi ensimmäinen hoitotoimi. Miekkamainen lehti tai iiris-nimellä myyty kukka ei vielä kerro, pitääkö juurakon kuivua vai pysyä kosteana.
Partakurjenmiekka haluaa aurinkoa ja kuivuutta
RHS:n mukaan partakurjenmiekka (Iris germanica -ryhmä) kukkii parhaiten täydessä auringossa ja läpäisevässä maassa. Paksu juurakko sijoitetaan aivan maanpintaan niin, että sen yläosa saa valoa ja lämpöä. Syvälle haudattu tai muiden kasvien peittämä juurakko kukkii heikosti ja voi mädäntyä.
Raskasta savimaata parannetaan rakenteeltaan ilmavammaksi tai kasvupaikka nostetaan ympäröivää maanpintaa ylemmäksi. Vältä katteen kasaamista juurakoiden päälle. Kun kasvi on juurtunut, se sietää kuivuutta paremmin kuin jatkuvaa märkyyttä.
Siperiankurjenmiekka sietää kosteampaa maata
Siperiankurjenmiekka (Iris sibirica) kasvattaa kapeista lehdistä tiheän mättään. RHS käsittelee sen reunuskurjenmiekkana, joka viihtyy auringossa mutta ei vaadi partakurjenmiekan kuivaa ja paljasta juurakkoa. Sille sopii humuspitoinen maa, joka säilyy kasvukaudella tasaisen kosteana.
Vesikurjenmiekat ovat vielä oma ryhmänsä. RHS luettelee kosteaan tai märkään maahan sopiviksi esimerkiksi japaninkurjenmiekan (Iris ensata) ja keltakurjenmiekan (Iris pseudacorus). Näiden ohjetta ei pidä käyttää partakurjenmiekalle, vaikka kaikki kuuluvat samaan sukuun.
Istutus ja jakaminen
Astiataimi istutetaan samaan syvyyteen kuin se kasvoi ruukussa, paitsi jos kyseessä on pinnassa kasvava partakurjenmiekan juurakko. Levitä sen juuret maahan, jätä juurakon yläpinta näkyviin ja tiivistä maa juurien ympäriltä. Kastele istutuksen jälkeen, jotta juuret saavat maakosketuksen.
Vanhan kasvuston keskusta voi lakata kukkimasta. RHS neuvoo jakamaan reunuskurjenmiekat noin kolmen tai neljän vuoden välein. Tee jako kukinnan jälkeen: nosta juurakko, leikkaa nuoret ja terveet ulkoreunan osat irti ja poista vanha, pehmeä tai kuollut keskusta. Istuta jakopalat väljään ryhmään niin, etteivät niiden lehdet ja juurakot peitä toisiaan heti.
Kukinnan jälkeen ja talvella
Leikkaa kuihtunut kukkavarsi tyvestä, mutta jätä terve lehdistö kasvamaan. Poista syksyllä ruskeat ja tautilaikkuiset lehdet. Terveitä lehtiä ei tarvitse typistää kesken kasvukauden pelkän siisteyden vuoksi.
Kurjenmiekalle ei anneta tällä yleissivulla yhtä kasvuvyöhykettä. Sukuun kuuluu hyvin eri tavoin talvehtivia lajeja, ja märkyys vaikuttaa talvisäilymiseen. Tarkista taimilapusta laji, lajike ja suomalainen menestymissuositus.
HUSin Myrkytystietokeskuksen mukaan Iris-suku on myrkyllinen, vaikka pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Kasvin osia ei käytetä ravinnoksi. Ihmisen altistuksessa Myrkytystietokeskus neuvoo numerossa 0800 147 111; lemmikin altistuksessa yhteys otetaan eläinlääkäriin.
Yleiset ongelmat
Kurjenmiekka ei kuki
Liian varjoisa paikka, liian syvään peittynyt juurakko tai vanhan kasvuston ruuhkautuminen voivat vähentää kukintaa. Partakurjenmiekan juurakon yläpintaa ei haudata syvälle. Jaa tiheä kasvusto kukinnan jälkeen.
Juurakko pehmenee ja lehdet irtoavat
Partakurjenmiekka kärsii jatkuvasta märkyydestä. Kaiva pehmennyt juurakko esiin, poista vaurioituneet osat puhtaalla veitsellä ja siirrä terve pala aurinkoiseen, läpäisevään maahan. Siperiankurjenmiekan kosteudensietoa ei pidä soveltaa partakurjenmiekkaan.
Kukinta vähenee vanhassa kasvustossa
RHS neuvoo jakamaan reunuskurjenmiekat noin kolmen tai neljän vuoden välein. Nosta kasvusto kukinnan jälkeen, säästä nuoret ja kiinteät juurakon osat sekä leikkaa vanha keskusta pois. Istuta jakopalat väljästi takaisin.
Usein kysyttyä
Ovatko iiris ja kurjenmiekka sama kasvi?
Iiris on Iris-suvun kansainvälisestä nimestä tullut yleisnimitys, ja kurjenmiekat kuuluvat tähän sukuun. Laajaan sukuun kuuluu juurakollisia perennoja ja sipulista kasvavia lajeja. Siksi pelkkä nimi iiris ei vielä kerro oikeaa kasvupaikkaa.
Missä kurjenmiekka viihtyy?
Se riippuu lajista. RHS:n mukaan partakurjenmiekat tarvitsevat aurinkoisen ja hyvin vettä läpäisevän paikan. Siperiankurjenmiekka viihtyy auringossa tai kevyessä varjossa ja sietää kosteampaa maata. Ranta- ja vesikurjenmiekat ovat vielä selvemmin kostean paikan kasveja.
Milloin kurjenmiekka jaetaan?
Juurakollinen kurjenmiekka jaetaan tavallisesti kukinnan jälkeen kesällä, kun uudet juuret ehtivät kasvaa ennen talvea. RHS suosittelee reunuskurjenmiekoille jakamista noin kolmen tai neljän vuoden välein, jos kasvusto ruuhkautuu ja kukinta heikkenee.
Kuinka syvälle kurjenmiekka istutetaan?
Partakurjenmiekan paksu juurakko asetetaan lähelle maanpintaa niin, että sen yläosa jää näkyviin tai vain aivan ohuen maakerroksen alle. Siperiankurjenmiekka istutetaan samaan syvyyteen kuin se kasvoi taimipurkissa. Sipuliiiriksillä on omat lajikohtaiset istutussyvyytensä.
Onko kurjenmiekka myrkyllinen?
HUSin Myrkytystietokeskus luokittelee Iris-suvun myrkylliseksi, mutta toteaa pienen määrän syömisen aiheuttavan harvoin oireita. Kasvia ei pidä käyttää ravinnoksi. Jos sitä on syöty tai oireita ilmenee, tarkista toimintaohje Myrkytystietokeskuksesta numerosta 0800 147 111. Lemmikin kohdalla ota yhteys eläinlääkäriin.
Mihin ohjeet perustuvat
Lähteet
- RHS – How to grow border irises. rhs.org.uk
- RHS – How to grow irises for wet or moist soil. rhs.org.uk
- HUS Myrkytystietokeskus – iirikset. hus.fi
.jpg){kind=link}
