ViirivehkaSpathiphyllum

Mikä viirivehka on

Viirivehka (Spathiphyllum) on vehkakasvien heimoon kuuluva huonekasvi, joka tunnetaan valkoisesta “kukastaan” kiiltävän tummanvihreän lehdistön yllä. Se on yksi harvoista huonekasveista, joka kukkii myös hämärähkössä huoneessa, ja siksi se on kaupan vakiotavaraa. Sama vehkakasvien heimo kattaa myös isolehtisen alocasian, jonka hoidossa toistuvat samat kalsiumoksalaattia koskevat varotoimet.

Yksi nimitys kannattaa oikaista heti. Valkoinen osa ei ole terälehti vaan suojuslehti, ja varsinaiset kukat ovat sen edessä olevassa tähkässä. Suojuslehti vihertyy vanhetessaan – se ei siis ole hoitovirhe vaan kukinnon normaali vaihe.

Nuokkuva kasvi ei ole kuollut

Viirivehkan tunnusomaisin piirre on se, miten näkyvästi se ilmoittaa janostaan. Koko kasvi lyyhistyy muutamassa tunnissa, ja aloittelija ehtii usein luulla sitä menetetyksi.

RHS:n mukaan nuokkuminen kertoo veden puutteesta, ja jos kasvi kastellaan ripeästi, sen pitäisi toipua pian. Palautuminen tapahtuu tavallisesti tuntien kuluessa.

Tätä ei kannata silti käyttää kastelumittarina. Toistuva kuivuminen rasittaa kasvia, ja RHS:n ohje on kastella kasvukaudella huhti-lokakuussa silloin, kun mullan muutama ylin sentti on ehtinyt kuivua.

Vesi ja ilmankosteus

Viirivehkalla on kaksi vaatimusta, jotka poikkeavat useimmista huonekasveista.

Vesilaatu. RHS suosittelee sade- tai suodatettua vettä aina kun mahdollista, koska hanaveden fluoridi voi vaurioittaa lehdistöä. Lehtiin ilmestyvät ruskeat laikut ovat viirivehkalla usein juuri tämä vika eivätkä tauti.

Ilmankosteus. RHS:n mukaan ruskettuminen johtuu tyypillisesti kuivasta ilmasta, ja RHS:n ohjeessa ruukku asetetaan aluslautaselle kostean soran päälle ja lehtiä sumutetaan säännöllisesti. Kylpyhuone sopii tälle kasville poikkeuksellisen hyvin.

Kasvupaikka ja lannoitus

RHS:n mukaan viirivehka pidetään valoisassa mutta epäsuorassa valossa, ikkunan lähellä mutta poissa kesän suorasta auringosta. Kasvualustaksi RHS suosittelee turpeetonta yleisruukkumultaa, johon on sekoitettu perliittiä suhteessa 3:1.

Lannoitus on RHS:n ohjeessa yleislannoitetta muutaman viikon välein kasvukaudella huhti-lokakuussa. Lehdet kannattaa lisäksi pyyhkiä kostealla liinalla, mikä pitää ne puhtaina ja parantaa yhteyttämistä.

Myrkyllisyys

Viirivehka on vehkakasvi, ja koko heimolla on sama ongelma. ASPCA luokittelee Spathiphyllum-suvun myrkylliseksi koirille ja kissoille, ja vaikuttavana aineena ovat liukenemattomat kalsiumoksalaatit. ASPCA:n listaamia oireita ovat suun ärsytys, voimakas polttava tunne suussa, kielessä ja huulissa, runsas kuolaaminen, oksentelu ja nielemisvaikeudet.

Ihmisen osalta RHS toteaa viirivehkojen olevan vehkakasvien tapaan myrkyllisiä ja kehottaa käyttämään käsineitä käsittelyssä sekä sijoittamaan kasvin lasten ja lemmikkien ulottumattomiin.

Jos kasvia on nielty ja oireita ilmenee, HUSin Myrkytystietokeskus neuvoo numerossa 0800 147 111 (maksuton). Lemmikin kohdalla ota yhteys eläinlääkäriin.