Palmuvehka eli zamioculcasZamioculcas zamiifolia

Kolme nimeä, yksi kasvi

Palmuvehka (Zamioculcas zamiifolia) myydään Suomessa myös pelkällä sukunimellä zamioculcas, ja englanninkielisistä hoito-ohjeista se löytyy nimellä ZZ plant eli ZZ-kasvi. Ne kaikki tarkoittavat samaa lajia, ja tämän sivun ohjeet pätevät nimestä riippumatta. Suomen Lajitietokeskuksen mukaan lajin suomenkielinen nimi on palmuvehka ja se kuuluu vehkakasvien (Araceae) heimoon, samaan kuin peikonlehti ja köynnösvehka.

Palmu se ei ole. Missouri Botanical Gardenin mukaan sukunimen alkuosa tulee käpypalmujen suvusta Zamia ja lajinimi zamiifolia tarkoittaa Zamian lehtiä muistuttavaa. Suvut eivät ole sukua toisilleen, lehdet vain näyttävät samanlaisilta.

Sekin, mikä näyttää varrelta, on oikeastaan lehti. North Carolina State Extensionin mukaan palmuvehka on varreton ja sen sulkamaiset lehdet nousevat suoraan paksusta maanalaisesta juurakosta. RHS:n mukaan yksi lehti on 40–60 senttiä pitkä, ja siinä on kuudesta kahdeksaan lehdykkäparia. Missouri Botanical Gardenin mukaan laji on kotoisin Itä-Afrikan kuivilta niityiltä ja metsistä. Se selittää kasvin tavat kotona.

Kasvupaikka ja valo

RHS:n mukaan palmuvehkaa kasvatetaan sisällä hyvin läpäisevässä mullassa epäsuorassa valossa tai varjossa, ja RHS luonnehtii lajia laiminlyöntiä sietäväksi. North Carolina State Extensionin mukaan kasvi tulee toimeen hyvin vähässäkin valossa, jopa tilassa, jossa valo tulee pelkistä loisteputkista, mutta parhaan kasvun se tekee kirkkaassa hajavalossa. Suora auringonpaiste polttaa lehdet ja ruskettaa ne.

Sopiva paikka on siis lähes mikä tahansa huone, jossa on ikkuna. Pohjoisikkuna käy, samoin valaistu käytävä. Hämärässä kasvu hidastuu, mutta lehdet pysyvät kiinni ja vihreinä.

Lämpötilan suhteen palmuvehka on vaatimaton, kunhan huoneessa on lämmintä. RHS luokittelee lajin talvenkestävyysluokkaan H1B, eli se tarvitsee vähintään 10–15 asteen lämmön ja voi olla kesän ajan ulkona. Missouri Botanical Gardenin mukaan kasvi tuodaan syksyllä sisään siinä vaiheessa, kun lämpötila alkaa laskea alle 60 °F:n eli noin 15,5 asteen.

Kastelu

Palmuvehkan hoito-ohje on lyhyt. Kastelu on siinä ainoa kohta, jossa virhe ehtii tehdä vahinkoa.

North Carolina State Extensionin mukaan kasvin mukulamaiset, lihaisat juurakot varastoivat vettä ja tekevät siitä hyvin kuivuutta kestävän. Märkää kasvualustaa se ei siedä. Sama lähde neuvoo kastelemaan säännöllisesti mutta antamaan mullan kuivua kastelukertojen välissä, ja kertoo, että palmuvehkaa voi hoitaa pitkälti kaktusten ja muiden mehikasvien tapaan. Kesällä North Carolina State Extension neuvoo kastelemaan kahdesti kuussa ja vain silloin, jos multa on kuivunut kokonaan. Talvella, kun kasvi ei kasva, riittää kerta kuussa.

RHS sanoo saman toisin: anna mullan kuivua kokonaan kastelukertojen välillä, koska vettä varastoiva juurakko hoitaa loput.

Kuivuudellakin on rajansa, vaikka siitä puhutaan harvemmin. RHS:n sukukuvauksen mukaan Zamioculcas-kasvit ovat ikivihreitä mutta muuttuvat lehtensä pudottaviksi, jos ne pääsevät kuivumaan.

Lannoitus, leikkaus ja kasvunopeus

Lannoitusohjeet vaihtelevat lähteittäin, mutta kumpikin on säästeliäs. RHS:n huonekasviohjeessa palmuvehkaa lannoitetaan kasvukaudella huhti-syyskuussa puolella pakkauksen ilmoittamasta annoksesta, ja lannoitusta vähennetään syksyllä ja talvella kasvun hidastuessa. North Carolina State Extension tyytyy vähempään: tasapainoista nestelannoitetta kerran tai kahdesti vuodessa.

Leikkausta laji ei RHS:n mukaan tarvitse. Kellastuneet lehdet ja kuihtuneet kukinnot poistetaan mullan pinnan tasalta.

Kasvunopeus kannattaa tietää ennen ostoa. North Carolina State Extensionin mukaan palmuvehka kasvaa hitaasti ja yltää 60–120 senttiin, ja RHS:n mukaan lopullinen 0,5–1 metrin korkeus saavutetaan 2–5 vuodessa. Pientä taimea ei siis kannata ostaa siinä toivossa, että se täyttäisi nurkan ensi kesään mennessä.

Kukinta on sisäkasvina harvinaista. RHS:n mukaan lehtien tyvien väliin voi kesällä ilmestyä yksi tai kaksi vihreänvalkoista, vehkamaista kukintoa, ja Missouri Botanical Gardenin mukaan kukkia tulee vain kypsiin kasveihin.

Lisääminen lehtipistokkaasta

Useimmat huonekasvit lisätään varsipistokkaista. Palmuvehkalla ei ole varsia, joten menetelmä on toinen: RHS:n mukaan kasvi lisätään lehtipistokkaista, ja pistokkaaksi otetaan yksittäinen lehdykkä. Missouri Botanical Garden ja North Carolina State Extension mainitsevat lisäystavoiksi lehtipistokkaan ja jakamisen.

RHS:n lehtipistokasohjeen mukaan pistokkaat otetaan kasvukauden alkupuolella keväästä alkukesään. Kasvualustaksi ohje neuvoo hyvin läpäisevää kylvö- ja pistokasmultaa tai seosta, jossa on yhtä paljon yleismultaa ja karkeaa hiekkaa tai perliittiä. Ruukku laitetaan lisäyskaappiin tai kirkkaaseen muovipussiin valoisaan paikkaan suoralta auringolta suojaan, ja trooppisten kasvien pistokkaat pidetään korkeassa ilmankosteudessa noin 20 asteessa.

Kärsivällisyys kuuluu asiaan. Koska laji kasvaa North Carolina State Extensionin mukaan hitaasti, yhdestä lehdykästä ei synny näyttävää kasvia yhden kauden aikana.

Myrkyllisyys

Palmuvehka on vehkakasvi, ja koko heimolla on sama ongelma. Sama kalsiumoksalaattikiteisiin perustuva ärsytys koskee esimerkiksi peikonlehteä ja laikkuvehkaa. ASPCA listaa ZZ-kasvin (Zamioculcas) niiden tavallisten huonekasvien joukkoon, jotka sisältävät liukenemattomia kalsiumoksalaatteja. ASPCA:n mukaan näiden kasvien lehdissä ja varsissa on hyvin pieniä neulamaisia kiteitä, jotka vapautuvat suuhun lemmikin pureskellessa kasvia ja aiheuttavat ärsytystä ja kipua. Tavallisia oireita ovat ASPCA:n mukaan kuolaaminen, yökkäily, pahoinvointi, ruokahaluttomuus, oksentelu ja ripuli, ja eläin voi ravistella päätään tai raapia suutaan. Harvoin, suurten altistusten yhteydessä, seurauksena voi olla voimakas vatsakipu tai nielun takaosan turvotus, joka vaikeuttaa hengitystä.

ASPCA arvioi näiden altistusten vakavuuden matalaksi ja kertoo, että moni tapaus hoituu kotona eikä pitkäaikaisvaikutuksia ole odotettavissa. Jos eläimellä on nielemis- tai hengitysvaikeuksia, ASPCA neuvoo viemään sen suoraan eläinlääkäriin.

North Carolina State Extension merkitsee palmuvehkan myrkyllisyyden asteikollaan keskitasoiseksi. Myrkylliseksi osaksi se nimeää lehdet ja vaikuttavaksi aineeksi kalsiumoksalaatin, ja oireiksi ripulin ja oksentelun, jos lehtiä on syöty suuria määriä. Lähteet siis luokittelevat vakavuuden hieman eri tavoin, mutta kuvaavat samat oireet.

Ihmisen osalta RHS luokittelee palmuvehkan syötynä haitalliseksi sekä ihoa ja silmiä ärsyttäväksi ja kehottaa käyttämään käsineitä ja muita suojaimia kasvia käsiteltäessä. Pidä kasvi poissa pienten lasten ja lemmikkien ulottuvilta.

Jos kasvia on nielty ja oireita ilmenee, HUSin Myrkytystietokeskus neuvoo numerossa 0800 147 111 (maksuton). Myrkytystietokeskus palvelee ihmisiä koskevissa myrkytysepäilyissä; lemmikin kohdalla ota yhteys eläinlääkäriin.