Mikä verililjapuu on
Verililjapuu (Cordyline fruticosa) on trooppinen ruusukekasvi, joka kasvatetaan sisällä pelkästään lehdistön vuoksi. Pitkiä, miekkamaisia lehtiä kiertää lajikkeesta riippuen punainen, vaaleanpunainen tai kermanvärinen reunus, ja juuri väri on syy, miksi kasvi ostetaan. Vihertävä perusmuoto on olemassa, mutta kaupassa myydään lähes yksinomaan kirjavia lajikkeita.
Nimistössä on yksi mutka, joka kannattaa tuntea. Laji tunnetaan myös nimellä Cordyline terminalis, jonka RHS listaa Cordyline fruticosan synonyymiksi. Sama vanha nimi esiintyy edelleen monissa hoito- ja turvallisuuslähteissä, joten kasvi kannattaa osata etsiä molemmilla nimillä.
Verililjapuu vai traakkipuu
Tämä on verililjapuun tavallisin sekaannus. Kaupan hyllyllä Cordyline fruticosa ja Dracaena-suvun traakkipuut näyttävät lähes samalta: molemmat ovat kapealehtisiä ruusukekasveja, joiden lehdistö kohoaa pystyn varren päästä. Reunustraakkipuu (Dracaena marginata) on niistä yleisin.
Kyse on kuitenkin eri suvuista. Sillä on väliä kahdesta syystä: hoito-ohje ja myrkyllisyystieto on aina haettava sille suvulle, joka ruukussa oikeasti kasvaa. Lajinimi lukee yleensä taimen mukana tulleessa lapussa, ja se kannattaa tarkistaa ennen kuin hakee ohjeet.
Hoito
RHS:n ohjeen mukaan verililjapuu kasvatetaan ruukussa turpeettomassa yleisruukkumullassa valoisassa mutta suodatetussa valossa. Kastelu on RHS:n mukaan kohtalaista kasvukaudella ja niukkaa talvella, ja tasapainoista nestemäistä lannoitetta annetaan kasvukaudella kerran kuussa.
Ilmankosteus on tämän kasvin hoidon selkein kohta. RHS:n ohjeen mukaan verililjapuuta sumutetaan päivittäin ilmankosteuden nostamiseksi ja lehdiltä pyyhitään ajoittain pöly pehmeällä liinalla. Suomalaisessa talviasunnossa ilma on kuivimmillaan juuri silloin, kun kasvi on muutenkin lepovaiheessa – lehtien kärkien ruskettuminen ajoittuu käytännössä samaan hetkeen.
Ruukun kokoa ei tarvitse kasvattaa usein. RHS:n mukaan pintamulta uusitaan vuosittain ja kasvi siirretään isompaan ruukkuun kahden tai kolmen vuoden välein keväällä.
Lämpötila
Verililjapuu ei ole kasvi, jonka voi jättää viileään huoneeseen talveksi. RHS luokittelee lajin kestävyysluokkaan H1B, jonka alaraja on 10–15 °C. Käytännössä se tarkoittaa tavallista huonelämpötilaa ympäri vuoden.
Kaksi tilannetta kannattaa ottaa erikseen huomioon: vetoinen ikkunalauta pakkaskaudella ja kuljetus kaupasta kotiin talvella. Lyhytkin altistus riittää vahingoittamaan lehdistöä, ja vaurio näkyy vasta myöhemmin.
Myrkyllisyys
Verililjapuu on myrkyllinen lemmikeille. ASPCA luokittelee lajin myrkylliseksi koirille ja kissoille nimellä Cordyline terminalis – sama kasvi kuin Cordyline fruticosa, kuten RHS:n synonyymitieto osoittaa. Vaikuttavina aineina ASPCA mainitsee saponiinit.
ASPCA:n listaamia oireita ovat oksentelu, joka voi olla verinen, apeus, ruokahaluttomuus, lisääntynyt syljeneritys ja kissoilla laajentuneet pupillit. Jos epäilet lemmikin syöneen kasvia, ota yhteys eläinlääkäriin.
Ihmisen epäillyssä altistumisessa neuvoo HUSin Myrkytystietokeskus numerossa 0800 147 111 (maksuton).
Yleiset ongelmat
Lehtien kärjet ruskettuvat
RHS:n ohjeen mukaan verililjapuuta sumutetaan päivittäin ilmankosteuden nostamiseksi ja lehdiltä pyyhitään ajoittain pöly pehmeällä liinalla. Suomalainen talviasunto on kuiva, ja juuri silloin kärkien ruskettuminen on tavallisinta.
Kasvi kärsii talvella liiasta kastelusta
RHS:n ohjeen mukaan kasvia kastellaan kohtalaisesti kasvukaudella ja niukasti talvella. Sama kastelurytmi ympäri vuoden johtaa siihen, että multa pysyy pimeimpään aikaan jatkuvasti märkänä.
Kasvi vaurioituu viileässä
RHS luokittelee lajin kestävyysluokkaan H1B, jonka alaraja on 10–15 °C. Vetoinen ikkunalauta, kylmä porraskäytävä tai pakkaskeli kuljetuksen aikana riittää vahingoittamaan lehdistöä.
Usein kysyttyä
Missä verililjapuu viihtyy?
RHS:n ohjeen mukaan verililjapuu kasvatetaan ruukussa turpeettomassa yleisruukkumullassa valoisassa mutta suodatetussa valossa. Kastelu on RHS:n mukaan kohtalaista kasvukaudella ja niukkaa talvella, ja tasapainoista nestemäistä lannoitetta annetaan kasvukaudella kerran kuussa.
Onko verililjapuu sama kasvi kuin traakkipuu?
Ei, vaikka ne muistuttavat toisiaan kaupan hyllyllä. Verililjapuu kuuluu *Cordyline*-sukuun ja traakkipuut *Dracaena*-sukuun – esimerkiksi reunustraakkipuu on *Dracaena marginata*. Molemmat ovat kapealehtisiä ruusukekasveja, joten sekaannus on tavallinen. Ostaessa kannattaa katsoa lajinimi lapusta, koska hoito-ohjeet ja myrkyllisyystiedot koskevat eri sukuja.
Kukkiiko verililjapuu sisällä?
Käytännössä ei. Verililjapuuta kasvatetaan Suomessa lehdistön vuoksi, ja sisäoloissa kasvi jää lehtikasviksi. RHS:n mukaan lajin lopullinen korkeus on 1–1,5 metriä ja leveys 0,1–0,5 metriä, eli ruukkukasvina se pysyy kapeana ja pystynä.
Onko verililjapuu myrkyllinen lemmikeille?
Kyllä. ASPCA luokittelee lajin myrkylliseksi koirille ja kissoille nimellä *Cordyline terminalis*, joka on RHS:n mukaan *Cordyline fruticosan* synonyymi eli sama kasvi. Vaikuttavina aineina ASPCA mainitsee saponiinit, ja listattuja oireita ovat oksentelu (ajoittain verinen), apeus, ruokahaluttomuus, lisääntynyt syljeneritys sekä kissoilla laajentuneet pupillit. Jos epäilet lemmikin syöneen kasvia, ota yhteys eläinlääkäriin.
Mihin ohjeet perustuvat
Lähteet
- RHS – Cordyline fruticosa 'Firebrand' (kasvatusohje, kestävyys, mitat). rhs.org.uk
- RHS – Cordyline fruticosa (nimistö ja synonyymi). rhs.org.uk
- ASPCA – Ti-Plant (myrkyllisyys lemmikeille). aspca.org
- HUS Myrkytystietokeskus. hus.fi
