TimanttituijaThuja occidentalis 'Smaragd'

Mikä timanttituija on

Timanttituija on kanadantuijan lajike Thuja occidentalis ‘Smaragd’. Nimi on Suomessa vakiintunut kauppanimi nimenomaan tälle lajikkeelle, joten kyse ei ole tuijalajista vaan yhdestä jalostetusta muodosta. Sama lajike myydään toisinaan nimellä smaragditituija. Suvun muut lajit ja niiden erot on koottu tuijan sukusivulle.

Lajike on kirkkaanvihreä, tiheä ja pystyoksaisesti kasvava kartiotuija, ja juuri nämä ominaisuudet tekevät siitä Suomen suosituimman pensasaitatuijan. Mustila Puutarhan mukaan se kasvaa täysikokoisena 2–3 metrin korkuiseksi ja menestyy vyöhykkeillä I–III.

Kasvupaikka ja istutus

Mustila Puutarhan mukaan timanttituija viihtyy aurinkoisesta varjoisaan paikkaan kosteassa, ravinteikkaassa ja happamassa maassa. Aidaksi istutettaessa taimet sijoitetaan riviin niin tiheään, että ne kasvavat muutamassa vuodessa yhteen; tavallinen istutusväli on noin 60–70 senttimetriä.

Istutuksen paras aika on kevät tai loppukesä. Tärkein yksittäinen hoitotoimi istutusvuonna on kastelu, sillä tuija kärsii kuivuudesta näkyvästi eikä toivu siitä yhtä hyvin kuin lehtipensaat.

Leikkaus

Leikkuuaika ratkaisee, jääkö aitaan ruskeita kohtia. RHS:n mukaan havukasvit leikataan parhaiten huhtikuun ja elokuun lopun välillä, ja muina aikoina leikattu kasvusto ruskettuu herkemmin. Syyskuu jää tuon ikkunan ulkopuolelle, vaikka aita näyttäisi vielä kasvavan.

Aitatuijaa leikataan tavallisesti kerran tai kahdesti kasvukaudessa. Yksi vuosittainen leikkuu riittää, jos aidan ei tarvitse olla erityisen tiivis.

Kaksi asiaa kannattaa muistaa. Aita leikataan ylöspäin kapenevaksi, jotta valo tavoittaa myös alaoksat – muuten aita harvenee alaosastaan vuosien myötä. Toiseksi tuija ei kasvata uutta versoa paljaasta, neulasettomasta oksasta, joten aitaa ei saa leikata kerralla syvälle vanhaan puuhun. Virhe ei korjaannu itsestään.

Talvi ja ruskettuminen

Yleisin tuija-aidan ongelma Suomessa on keväällä näkyvä ruskettuminen. Syy on haihdunta: ikivihreä tuija haihduttaa vettä myös talvella, mutta jäätyneestä maasta se ei saa korvaavaa kosteutta. Runsas kastelu syksyllä ennen maan jäätymistä vähentää vahinkoa, samoin suojaisa kasvupaikka.

Myrkyllisyys

Tuija on lievästi myrkyllinen. RHS luettelee Thuja-suvun haitallisten puutarhakasvien luokassa C sanoin “harmful if eaten; skin allergen” eli haitallinen syötynä ja ihoa herkistävä.

Eläimistä on niukemmin tietoa. North Carolina State Universityn herbaarion tietokanta Plants Poisonous to Livestock and Pets luettelee Thuja-suvun mänty- ja sypressikasvien joukossa ja toteaa näistä havukasveista, että niitä syödään harvoin, mutta ne voivat olla haitallisia suurina määrinä syötynä tai silloin kun muuta rehua ei ole tarjolla. ASPCA:n myrkkykasvitietokannassa tuijalla ei ole omaa hakemistokohtaa, eikä puuttuva merkintä ole turvallisuustodistus.

Käytännössä tämä kannattaa huomioida leikkuujätteen kanssa: sitä ei pidä jättää laitumelle tai lemmikkien ulottuville. Jos kasvia on syöty ja oireita ilmenee, HUSin Myrkytystietokeskus neuvoo numerossa 0800 147 111 (maksuton), lemmikin kohdalla ota yhteys eläinlääkäriin.