MansikkaFragaria × ananassa

Miksi mansikka istutetaan syksyllä

Mansikka on yksi harvoista hyötykasveista, joiden kannalta loppukesä ja alkusyksy ovat parasta istutusaikaa. Marttojen mukaan paras aika istuttamiselle on alkukesästä tai syksyllä, ja RHS:n mukaan mansikat istutetaan mieluiten keväällä, loppukesällä tai alkusyksyllä.

Syy on yksinkertainen: syksyllä istutettu taimi ehtii juurtua ennen talvea ja antaa sadon jo seuraavana kesänä. Keväällä istutetulta taimelta ensimmäinen kesä menee pitkälti kasvuun.

Istutussyvyys ratkaisee

Tämä on mansikan tärkein yksittäinen kohta ja samalla tavallisin virhe. Marttojen mukaan taimet istutetaan entiseen syvyyteensä niin, että kasvupiste jää mullan pinnalle.

Kasvupiste on se lyhyt, paksu tyvi, josta lehdet lähtevät. Jos se hautautuu mullan alle, taimi mätänee. Jos se jää liian korkealle, juuret kuivuvat. Oikea korkeus on täsmälleen mullan pinnan tasolla.

Marttojen ohjeessa kasvualusta muotoillaan pitkiksi, lämpimiksi kohopenkeiksi ja taimet istutetaan noin 40 sentin välein. RHS antaa hieman väljemmät mitat: taimiväli 35–40 cm ja riviväli noin 75 cm.

Kesämansikka vai jatkuvasatoinen

Lajikkeet jakautuvat ryhmiin, joiden ero näkyy sekä sadossa että syksyn töissä.

RHS:n mukaan kesämansikka on suosituin ryhmä ja tuottaa suurimmat marjat. Satokausi on lyhyt mutta runsas, kahden tai kolmen viikon mittainen, ja sato ajoittuu kesäkuun alusta elokuun alkuun. Jatkuvasatoinen lajike tuottaa RHS:n mukaan pieniä satoeriä pitkän ajan kuluessa alkukesästä alkusyksyyn, joissakin tapauksissa ensimmäisiin syyspakkasiin asti. Sato on kesämansikkaa pienempi, marjat ovat pienempiä ja kasvit tekevät vähemmän rönsyjä.

Käytännön ero tulee vastaan sadonkorjuun jälkeen: RHS:n ohje vanhan lehdistön leikkaamisesta koskee kesämansikoita eikä jatkuvasatoisia. Lajike on siis hyvä tietää ennen kuin tarttuu saksiin.

Kate ja kastelu

Marttojen ohjeessa kohopenkit peitetään olki- tai kuorikatteella, joka estää rikkaruohojen kasvamista ja pitää marjat puhtaina. Kate hoitaa siis kaksi asiaa kerralla, ja jälkimmäinen on sadon kannalta tärkeämpi kuin miltä kuulostaa: maata vasten lepäävä marja likaantuu ja pilaantuu nopeasti.

Kastelussa on yksi sääntö, joka kannattaa muistaa. Marttojen mukaan mansikoita kastellaan alkukesästä ja kukinnan aikaan, mutta niin, etteivät taimet kastu, koska kosteus altistaa mansikat homeelle. Vesi suunnataan siis maahan, ei kasvuston päälle.

Lannoitus: vähemmän kuin luulisi

Mansikka ei ole ahne kasvi. RHS:n mukaan hyvässä, säännöllisesti katetussa maassa kasvava mansikka ei todennäköisesti tarvitse lisälannoitusta lainkaan. Jos lannoitetaan, RHS:n ohjeessa annetaan keväällä runsaasti kaliumia sisältävää rakeista lannoitetta.

Ruukku ja kasvatussäkki ovat eri asia. RHS:n mukaan niissä kasvavia ruokitaan kasvukaudella joka toinen viikko: ensin yleiskäyttöisellä nestelannoitteella ja ensimmäisten kukkanuppujen ilmestyttyä runsaasti kaliumia sisältävällä nestelannoitteella.

Rönsyt ja niiden rajoittaminen

Mansikka lisää itseään rönsyillä, ja niistä saa uudet taimet ilman ostotaimia. Rönsy on silti myös haitta: RHS:n mukaan ylimääräiset rönsyt poistetaan, koska ne ahtauttavat kasvuston. Perussääntö on siis poistaa rönsyt sitä mukaa kuin niitä ilmaantuu, ellei niitä tarvita lisäykseen.

Kun taimia halutaan, osa rönsyistä jätetään juurtumaan. Marttojen mukaan rönsy leikataan irti niin, että ruusuke jää mukaan, ja se laitetaan multaan; rönsyä kastellaan säännöllisesti, ettei se pääse kuivumaan. RHS:n ohjeessa emokasvin viereen asetetaan 9 cm:n ruukkuja turpeetonta yleisruukkumultaa ja yksittäiset rönsyt asetetaan niihin juurtumaan, minkä jälkeen juurtunut taimi katkaistaan irti emokasvista.

Loppukesä on tähän luonteva hetki, koska juurtuneet rönsytaimet ehtivät samalla syysistutukseen. RHS:n mukaan ylimääräisillä rönsyillä voi paikata penkin aukkoja tai korvata vanhoja taimia.

Syystyöt sadon jälkeen

Sadonkorjuun jälkeen kesämansikalta leikataan vanha lehdistö. RHS:n mukaan sadon loputtua vanhat lehdet leikataan noin 10 cm kasvupisteen yläpuolelta, jolloin tilalle ehtii kasvaa uutta lehdistöä. Mitta on oleellinen: leikkuu jää kasvupisteen yläpuolelle, koska siitä nousee seuraavan kesän kasvusto. Jatkuvasatoisilta tätä ei RHS:n mukaan tehdä lainkaan, vaan niiltä poistetaan loppusiivouksessa vain kuolleet, vioittuneet ja sairaat lehdet.

Olkikatteen kohdalla ohje kääntyy kesään verrattuna päinvastaiseksi. Kate on kesällä hyödyllinen, mutta RHS:n mukaan olkikerros poistetaan syksyllä, koska kostuessaan se on otollinen kasvuympäristö sienitaudeille sekä etanoille ja kotiloille.

Samalla kertaa penkistä poistetaan ylimääräiset rönsyt, jotka RHS:n mukaan ahtauttavat kasvuston.

Penkin uusiminen

Mansikkapenkki ei kanna satoa loputtomiin, ja tästä lähteet antavat hieman eri välin.

Marttojen mukaan mansikoiden kasvatuspaikkaa on hyvä vaihtaa noin viiden vuoden välein. RHS:n mukaan penkki pysyy terveenä ja satoisana enintään neljä vuotta, ja kasvit istutetaan uudelleen kolmen tai neljän vuoden välein, jotta taudinaiheuttajat eivät pääse kertymään maahan.

Kumpikin ohje sanoo saman asian: paikkaa vaihdetaan, ei vain taimia. Rönsytaimien kasvattaminen kannattaa siis ajoittaa niin, että uusi penkki on valmiina, kun vanha tulee tiensä päähän.