KirsikkapuuPrunus cerasus ja Prunus avium

Hapankirsikka vai makeakirsikka?

Kirsikkapuu-nimellä myydään sekä hapankirsikoita (Prunus cerasus) että makeakirsikoita (Prunus avium). Tämä sivu koskee näitä syötävää satoa tuottavia puita, ei kukinnan vuoksi kasvatettavia koristekirsikoita. Lajit ja lajikkeet eroavat toisistaan koon, maun, pölytystarpeen ja talvenkestävyyden suhteen.

RHS:n mukaan hapankirsikat ovat tavallisesti itsepölytteisiä. Moni uusi makeakirsikka tuottaa myös yksin, mutta osa tarvitsee lähelle toisen, samaan aikaan kukkivan lajikkeen. Tarkista pölytystieto taimilipusta ennen ostoa. Yksi itsepölytteinen puu on pieneen pihaan varmempi valinta kuin pölyttäjää vaativa lajike.

Kasvupaikka ja istutus

Valitse lämmin, suojaisa paikka, johon keväthalla ei jää seisomaan. Makeakirsikka tarvitsee täyden auringon; hapankirsikka sietää myös kevyttä puolivarjoa. Maan pitää olla syvä, multava ja vettä läpäisevä. Märässä maassa juuret kärsivät, mutta pitkä kuivuus hedelmien kasvaessa voi pudottaa raakileita.

Marttojen yleisohjeen mukaan astiataimia voi istuttaa koko sulan maan ajan ja avojuurisia taimia lepotilassa. Tee kuopasta paakkua leveämpi ja tue puu istutuksen yhteydessä. Jätä juurenniska maanpinnan tasolle ja varttamiskohta selvästi maan yläpuolelle. Kastele kerralla runsaasti ja jatka kastelua kuivina jaksoina ensimmäisten kasvukausien ajan.

Hoito, pölytys ja kesäleikkaus

Pidä rungon ympärillä nurmeton, katettu alue. Se vähentää veden ja ravinteiden kilpailua sekä suojaa runkoa ruohonleikkurilta. Kastele erityisesti kukinnan jälkeen ja hedelmien kasvaessa, mutta vältä suuria vaihteluja juuri kypsymisen aikaan. Suojaa värjäytyvä sato linnuilta ajoissa.

Kirsikka leikataan eri aikaan kuin omena. RHS neuvoo tekemään vuosittaisen leikkauksen heti sadonkorjuun jälkeen, tavallisesti heinä–elokuussa. Kesäleikkaus pienentää hopeanlehtitaudin ja bakteerisyövän riskiä. Poista kuolleet, vioittuneet, toisiaan hankaavat ja latvuksen sisään kasvavat oksat. Nuoren puun keväinen rakenneleikkaus pidetään maltillisena.

Sadonkorjuu

Kirsikat kypsyvät lajikkeen mukaan keskikesästä loppukesään. RHS:n mukaan hedelmät eivät jatka kypsymistä poiminnan jälkeen, joten odota täyttä väriä ja lajikkeelle ominaista pehmeyttä. Poimi kuivalla säällä ja tartu varteen, jotta herkkä hedelmä ei painu.

Jos vettä tulee paljon juuri ennen poimintaa, kypsät hedelmät voivat haljeta. Korjaa valmis sato ennen ennustettua rankkasadetta. Verkko asetetaan niin, ettei siihen jää löysiä taskuja, joihin linnut voivat takertua.

Hedelmäliha on syötävää, muut osat eivät

Kypsän kirsikan hedelmäliha on syötävää, ja sen voi poimia ja syödä ilman erityisiä varotoimia. Muut kasvinosat ovat eri asia. ASPCA:n mukaan kirsikkapuiden (Prunus-suku) varret, lehdet ja siemenet sisältävät syanogeenisia glykosideja, ja pitoisuus on suurimmillaan lakastuvissa kasvinosissa. Siemen on kirsikankiven sisällä, joten kivet, leikkuujäte ja karisseet oksat kannattaa kerätä pois sieltä, missä pienet lapset ja lemmikit liikkuvat.

Ihmisen ja lemmikin turvaohje menee eri osoitteeseen. Jos ihminen on pureskellut kirsikankiviä tai syönyt lehtiä tai versoja, HUSin Myrkytystietokeskus tekee riskinarvion maksuttomassa numerossa 0800 147 111 ympäri vuorokauden; keskus neuvoo vain ihmisten myrkytyksissä. Lemmikin kohdalla oikea osoite on eläinlääkäri: ASPCA luokittelee kirsikkapuut myrkyllisiksi koirille, kissoille ja hevosille ja mainitsee oireiksi muun muassa laajentuneet mustuaiset, hengitysvaikeuden, läähätyksen ja sokin.