Marja-aronia×Sorbaronia mitschurinii

Aronian ja pihlajan risteymä

Aroniat ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta, mutta marja-aroniaa ei Mustilan mukaan tiedetä kasvavan luonnossa. Sen katsotaan syntyneen venäläisen kasvinjalostajan I. V. Mitšurinin työn tuloksena 1900-luvun alussa, ja Venäjällä sitä on viljelty ainakin 70 vuotta. Mustila kuvaa lajin aronian ja pihlajan risteymien takaisinristeytykseksi aronian kanssa, ja sen perimä poikkeaa amerikkalaisista mustamarjaisista aronioista. Pensas on pystykasvuinen ja oksistoltaan puumainen, ja se on kookkaampi kuin moni muu aronia.

Kasvupaikka

Marja-aronia on kotipuutarhan vähätöisimpiä marjapensaita. Marttojen mukaan aroniat eivät ole kasvupaikan suhteen vaativia, mutta ne kukkivat ja tuottavat satoa parhaiten aurinkoisella ja valoisalla paikalla. Maa saa mielellään olla multavaa. Mustilan mukaan aronia viihtyy aurinkoisessa puutarhamaassa eikä siedä seisovaa vettä; happamuutta se kestää hyvin. Iowan osavaltionyliopiston mukaan aronia sopeutuu monenlaiseen maahan, mutta menestyy parhaiten hyvin vettä läpäisevässä, lievästi happamassa maassa.

Pensas kasvaa alle kolmimetriseksi ja yhtä leveäksi, joten sille kannattaa varata tilaa. Mustilan mukaan marja-aronia kasvaa hyvin kaupunkiteiden viherkaistoilla, mutta kävelyteiden varteen sitä ei suositella: marjojen väriaine tahraa betonilaatat ja matot.

Kukinta ja sato

Aronia kukkii alkukesästä valkoisin kukin. Marjat ovat Mustilan mukaan suuria, sinimustia ja sinertävän vahakerroksen peittämiä, ja niiden antosyaanipitoisuus on jopa mustikan luokkaa. Maku on makea ja aromi muistuttaa pihlajanmarjaa, mutta parkkiaineet tekevät tuoreesta marjasta kitkerän. Iowan osavaltionyliopiston mukaan marjat kypsyvät elokuun lopulta syyskuun puoliväliin, ja poimintakausi voi kestää neljästä kuuteen viikkoa. Mustilan mukaan marjat jäävät usein pensaaseen talveksi.

Marjat sopivat hilloihin, hyytelöihin ja mehuihin. Marttojen mukaan niitä käytetään väriaineena viineissä ja mehuissa, ja ne voi myös kuivata, kun ne ensin puolitetaan.

Lajikkeet

Martat esittelevät kaksi puutarhassa kasvatettavaa aroniaa. Koristearonian (Aronia × prunifolia) marjat ovat pienempiä kuin marja-aronialla ja varisevat itsestään, ja sen lehdet ruskaantuvat oranssinkeltaisiksi tai punaisiksi. Marjontaan jalostettu ‘Viking’ FinE® kasvaa noin 1,5–2 metriä korkeaksi ja leveäksi, ja sen marjat ovat halkaisijaltaan noin senttimetrin. Iowan osavaltionyliopisto mainitsee ‘Vikingin’ ja ‘Neron’ aronian ja pihlajan risteymiksi, jotka sopivat suurten marjojensa vuoksi hyvin marjanviljelyyn.

Menestymisvyöhykkeet

Mustilan mukaan marja-aronia menestyy vyöhykkeillä I–V. Pohjoisimmilla vyöhykkeillä pensaan voimakkaimmat versot voivat toisinaan paleltua, mutta laji on kokonaisuutena terve ja kestävä. Marttojen mukaan koristearonia yltää vyöhykkeelle I–V(VI) ja ‘Viking’ FinE® vyöhykkeelle I–IV(V).

Hoito ja leikkaus

Marttojen mukaan yksittäistä pensasta ei välttämättä tarvitse leikata ollenkaan. Vanhan pensaan voi nuorentaa poistamalla vanhempia oksia maan tasalta, ja aronia sietää melko hyvin myös voimakkaan alas leikkaamisen.

Iowan osavaltionyliopiston mukaan aronia leikataan lopputalvella tai varhain keväällä ennen silmujen puhkeamista. Versot tuottavat parhaiten noin kolmen vuoden ikäisinä, joten viisivuotiaiden versojen poistaminen pitää sadon runsaana. Vaihtoehtona on leikata koko pensas maan tasalle noin kymmenen vuoden välein, mutta silloin satoa ei tule ainakaan kahteen vuoteen.