HunajamarjaLonicera caerulea, syötävät lajikkeet

Hunajamarja on syötäväksi viljelty sinikuusama

Hunajamarjaa ostaessa valitaan samalla sen pölyttäjäpari. Yksittäisen lajikkeen suuri marja tai hyvä maku ei auta, jos vieressä kasvava pensas ei sovi pölyttäjäksi.

Tämä opas käsittelee sinikuusaman (Lonicera caerulea) syötäviä marjalajikkeita. Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto käyttää ryhmästä nimeä hunajamarja; taimimyynnissä vastaan tulevat myös marjasinikuusama, makeasinikuusama ja haskap. Nimien kirjo ei tarkoita, että kaikki kuusamat olisivat syötäviä. Osta marjantuotantoon nimetty lajike ja säilytä taimilappu.

Valitse lajike kasvupaikan ja poimintatavan mukaan

Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton lajiketiedoissa ‘Aurora’, ‘Honeybee’, ‘Tundra’ ja ‘Borealis’ on merkitty vyöhykkeille I–VI. Tämä ei ole kaikkia hunajamarjalajikkeita koskeva vyöhykelupaus. Esimerkiksi Suomalainen taimi ilmoittaa ‘Morenalle’ vyöhykkeet I–VII ja korkeudeksi 1–2 metriä. Tarkista ostettavan lajikkeen tiedot erikseen.

Marjojen ominaisuudet ja parit perustuvat Saskatchewanin yliopiston jalostusohjelmaan. Taulukko ei aseta lajikkeita paremmuusjärjestykseen Suomen oloissa. Jos taimistolla on myynnissä jokin muu lajike, pyydä sille nimetty yhteensopiva pari. Yleisohje ”toinen hunajamarja viereen” on liian epätarkka.

Pölyttäjäparit: eri nimi ei yksin riitä

Saskatchewanin yliopiston pölytysohjeen mukaan parilta vaaditaan sekä geneettistä yhteensopivuutta että samanaikaista kukintaa. Kaksi saman lajikkeen tainta ei täytä ensimmäistä ehtoa. Kyse ei ole erillisestä hede- ja emikasvista: molemmat lajikkeet voivat tuottaa satoa.

Yliopiston yhteensopivuustaulukossa Aurora–Honey Bee ja Boreal Beast–Boreal Blizzard ovat erinomaisia yhdistelmiä. Aurora–Boreal Blizzard sekä Borealis–Tundra on puolestaan luokiteltu huonoiksi. Siksi parin nimet kannattaa tarkistaa ennen tilausta.

Kanadalainen kukintakalenteri ei ole Suomen kalenteri. Kukinnan ajoitus vaihtelee myös vuosittain, joten seuraa omalla pihalla, ovatko parin kukat auki yhtä aikaa. Yhteensopivuustaulukko auttaa taimivalinnassa; se ei takaa tietyn vuoden satoa. Kukilla pitää myös käydä siitepölyä kuljettavia hyönteisiä.

Kasvupaikka ja istutus

RHS suosittelee aurinkoista tai kevyesti varjoista, suojaisaa paikkaa. Vältä sekä seisovaa märkyyttä että herkästi kuivuvaa kohtaa. Kevätistutus antaa taimelle kasvukauden aikaa juurtua. Varaa pensaiden väliin vähintään metri ja lisää väliä leveiksi kasvaville lajikkeille, jotta marjat pääsee poimimaan myös sivuilta.

ProAgrian aineistossa hunajamarjalle sopiva pH-alue on noin 5,5–7. Älä siis valmistele kasvupaikkaa automaattisesti samalla tavalla kuin happaman maan pensasmustikalle. Taimen mukana tuleva istutusohje ja kasvupaikan maaperä ratkaisevat tarvittavan maanparannuksen.

Suomalaisen taimen ‘Morena’-ohjeessa istutuskuoppa on 30–40 cm syvä ja 40–50 cm leveä. Kuopan syvyys ei tarkoita taimen hautaamista vastaavan syvyyden alle. Tarkista taimelle ilmoitettu istutussyvyys erikseen.

Kastelu, lannoitus ja leikkaus

ProAgria painottaa kastelua ensimmäisten kolmen vuoden aikana sekä marjojen kasvaessa. Seuraa maan kosteutta myös keväällä: varhain kasvunsa aloittava pensas tarvitsee vettä jo ennen keskikesää. Aikuisen pensaan korkeus on aineiston mukaan yleensä 1–2 metriä.

RHS suosittelee maan pinnalle eloperäistä katetta ja maltillista lannoitusta. Älä yritä korjata huonoa pölytystä lisäämällä lannoitetta. Tarkista ensin lajikepari ja se, kukkivatko pensaat samaan aikaan.

Nuorta pensasta ei tarvitse muotoilla vuosittain. RHS neuvoo poistamaan ensimmäisinä kolmena vuonna vain kuolleet ja vaurioituneet oksat. Varttunutta pensasta se suosittelee harventamaan sadonkorjuun jälkeen: poista heikkoja ja vaurioituneita versoja sekä vanhimpia oksia tyveltä. Jätä tilaa uudelle kasvulle. Ajoita työ oman sadon mukaan, älä brittiläisen oppaan kalenterikuukauden perusteella.

Sadonkorjuu ja lintusuojaus

Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton mukaan hunajamarjan satokausi voi ulottua kesäkuusta elokuuhun. Lajike ja kasvupaikka vaikuttavat ajoitukseen. Saskatchewanin yliopisto muistuttaa, että marja voi saada sinisen pintavärin ennen kuin se on kypsä. RHS neuvoo tarkistamaan myös sisuksen: malto muuttuu kypsyessään purppuranpunaiseksi. Maista muutama tunnetun syötävän lajikkeen marja ennen poimintaa.

Lintujen aiheuttama satotappio ei ole vain mahdollinen sivuseikka. HAMKin Lepaan kokeessa marjojen määrää ei päästy mittaamaan, koska linnut söivät sadon. Kokeessa käytetty karkotinlaite ei estänyt vahinkoa. Suunnittele siis sadon suojaus jo istutusvaiheessa; pensaiden ympärille tarvitaan työskentelytilaa myös verkotusta varten.

Syötävä lajike on tunnistettava

HUSin Myrkytystietokeskuksen kasvihaun mukaan marjasinikuusaman ja makeasinikuusaman marjat ovat myrkyttömiä. Samassa merkinnässä HUS luokittelee rusokuusaman, lehtokuusaman ja ruotsinköynnöskuusaman lievästi myrkyllisiksi. Siksi syötävä kuusama on tunnistettava lajikkeesta, ei pelkästä sinisestä marjasta. Lemmikkien osalta hunajamarjalle ei löytynyt lajikohtaista luokitusta.

Jos ihminen on syönyt tuntemattoman kuusaman marjoja tai muuta epäilyttävää kasvinosaa, kysy toimintaohje HUSin Myrkytystietokeskuksesta numerosta 0800 147 111. Jos lemmikki on syönyt kasvia, ota yhteys eläinlääkäriin.