SammalleimuPhlox subulata

Sammalleimu peittää maan matalalla kasvullaan

Sammalleimu (Phlox subulata) on noin 10–15 cm korkea perenna, jonka neulasmaiset lehdet muodostavat tiheän maton. Keväällä kasvusto peittyy valkoisiin, vaaleanpunaisiin, punaisiin tai violetteihin kukkiin. Kasvi sopii kivikkoon, rinteeseen, muurin päälle ja kukkapenkin aurinkoiseen reunaan.

Sammalleimu ja syysleimu ovat eri lajeja. Sammalleimu kasvaa maanmyötäisesti ja kukkii keväällä. Syysleimu kohoaa lähes metrin korkuiseksi ja kukkii loppukesällä. Ero näkyy myös hoidossa: sammalleimu sietää kuivuutta paremmin eikä viihdy raskaassa, kosteana pysyvässä maassa.

Maanpeite ei ole heti valmis. North Carolina State Universityn mukaan kasvi leviää keskivauhtia ja voi kasvaa noin 60–90 cm leveäksi, vaikka korkeus jää pieneksi. Istuta useita taimia, jos haluat yhtenäisen maton nopeasti. Yksittäinen taimi sopii paremmin kiven tai muurin reunaa pehmentämään.

Aurinko ja salaojitus ovat tärkeimmät

North Carolina State University suosittelee sammalleimulle täyttä aurinkoa tai kevyttä puolivarjoa ja hyvin vettä läpäisevää maata. Hiekkainen, sorainen tai kivinen kasvupaikka sopii sille paremmin kuin tiivis savi. Paras kukinta syntyy auringossa.

Istuta taimi samaan syvyyteen kuin se kasvoi ruukussa. Kastele perusteellisesti ja jatka kastelua ensimmäisen kasvukauden kuivina jaksoina. Juurtunut matto kestää ajoittaista kuivuutta, mutta vastaistutetun taimen pieni juuristo kuivuu nopeasti. Maan ei silti pidä jäädä märäksi kastelun jälkeen.

Leikkaus pitää maton tiheänä

Sammalleimu ei tarvitse vuosittaista alasleikkausta. Jos versot harottavat, lyhennä niitä kukinnan päätyttyä. Missourin kasvitieteellinen puutarha neuvoo leikkaamaan enintään noin puolet versojen pituudesta. Kevyt leikkaus haaroittaa kasvua ja estää mattoa valumasta käytävälle.

Vanha kasvusto voi paljastua keskeltä. Nosta silloin terveitä reunaosia ja istuta ne uudelleen, tai paina nuoria versoja multaan juurtumaan. Myös alkukesän varsipistokkaat juurtuvat. Pelkkä lannoitteen lisääminen ei täytä kuollutta keskustaa.

Niukka kevätlannoitus riittää tavallisesti. Voimakas typpilannoitus kasvattaa pehmeää versoa, joka lakoaa ja talvehtii huonosti. Kitke rikkakasvit käsin ennen kuin ne juurtuvat maton sisään; sammalleimun terävien versojen seasta niitä on myöhemmin hankala poistaa vahingoittamatta kasvia.

Talven jälkeen ruskeaa vai kuollutta?

RHS luokittelee sammalleimun ainavihannaksi, ja North Carolina State University puolivihannaksi. Suomen oloissa kasvusto ei siis välttämättä pysy siistin vihreänä koko talvea. Lumi, pakkanen ja kevätaurinko voivat ruskistaa lehtiä, vaikka juuristo olisi elossa.

Odota keväällä uuden kasvun alkamista ennen suurta siistimistä. Kuivat versot voi leikata pois, mutta pehmeä ja tummunut kasvusto viittaa märkyysvaurioon. Jos sama kohta kärsii joka talvi, veden kulkua pitää parantaa tai kasvi siirtää korkeammalle.