KurtturuusuRosa rugosa

Kasvatuskielto

Kurtturuusu (Rosa rugosa) ei ole yleisnimi ruusujoukolle vaan yksi laji, ja juuri se laji on Suomessa kielletty. Vieraslajit.fi:n mukaan kurtturuusun kaksi muotoa, punakurtturuusu (R. rugosa f. rugosa) ja valkokurtturuusu (R. rugosa f. alba), on säädetty vieraslajilaissa kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi. Niitä ei saa kasvattaa, päästää ympäristöön, tuoda maahan, myydä eikä ostaa. Myös nettikaupasta tilaaminen on saman lähteen mukaan kiellettyä.

Kasvatuskielto tuli voimaan 1.6.2022. Sitä edelsi kolmen vuoden siirtymäaika, joka vieraslajit.fi:n mukaan oli välttämätön siksi, että lajia oli istutettu laajasti pihoihin, puutarhoihin ja yleisille alueille.

Pihanomistajan kannalta olennaisin on kiellon tulkinta. Vieraslajit.fi:n mukaan kurtturuusun kasvaminen kiinteistöllä, joka on omistajansa tai haltijansa jatkuvassa käytössä ja hoidossa, katsotaan lajin kasvattamiseksi. Tulkinta on sama, vaikka kasvi olisi levinnyt alueelle tahattomasti eikä kasvustoa hoidettaisi lainkaan. Kielto koskee vieraslajit.fi:n mukaan esimerkiksi yksityispihoja, siirtolapuutarhoja, maanteiden tiealueita ja yleisiä alueita kuten puistoja ja uimarantoja, ja kiinteistönomistajalla on velvollisuus hävittää esiintymät tai vähintään rajoittaa haittavaikutuksia ja estää leviäminen.

Valvonta kuuluu ELY-keskuksille. Vieraslajit.fi:n mukaan ELY-keskus voi kieltää säännösten vastaisen kasvatuksen jatkamisen ja määrätä esiintymät hävitettäviksi vieraslajilain 17 §:n nojalla. Määräystä voidaan tehostaa uhkasakolla tai teettämisuhalla, ja kiellon rikkomisesta voidaan tuomita sakkorangaistus lain 21 §:n nojalla. Sama lähde korostaa kuitenkin, että tuloksiin pyritään ensisijaisesti viestinnällä ja neuvonnalla ilman pakkokeinoja ja että torjunnan aloittaminen ja jatkaminen on tärkeämpää kuin se, onko kasvusto ehditty hävittää kokonaan.

Yksi rajaus kannattaa lukea tarkkaan: kielto ei koske kurtturuususta jalostettuja tarhakurtturuusuja. Vieraslajit.fi:n mukaan Rosa Rugosa -ryhmän lajikkeet, kuten hansaruusu, jäävät sääntelyn ulkopuolelle, eikä niitä tarvitse poistaa pihalta. Sama koskee tarhakurtturuusujen kaupallista viljelyä.

Kaikkia vieraslajeja kielto ei koske. Esimerkiksi pikkutalvio on vieraslajit.fi:n listaama vieraslaji, mutta sitä ei ole säädetty kansallisesti haitalliseksi, joten sen myynti ja kasvatus ovat sallittuja.

Tämä sivu referoi viranomaisohjeistusta eikä ole oikeudellinen tulkinta. Vieraslajit.fi ohjaa yksittäistapauksissa ELY-keskusten valtakunnalliseen ympäristöasioiden asiakaspalveluun sekä oman kunnan neuvontaan.

Tuntomerkit

Kurtturuusu on vieraslajit.fi:n mukaan 0,3–1,5 metriä korkea pensas, joka muodostaa juurivesojen avulla tiheitä ja laajalle ulottuvia kasvustoja. Nimi tulee lehdistä: ne ovat paksut, pinnaltaan kurttuiset ja ryppyiset ja alapuolelta tiheän karvan peittämät. Varret ovat tiheään piikkisiä, ja piikit ovat suoria, vaihtelevan kokoisia ja karvaisia.

Kukinta jatkuu vieraslajit.fi:n mukaan kesäkuusta syyskuuhun. Kukat ovat kookkaita, halkaisijaltaan 8–10 senttimetriä, ja väri vaihtelee aniliininpunaisesta vaaleanpunaiseen ja valkoiseen. Tärkein yksittäinen tuntomerkki on terälehtien määrä: hävitettävällä perusmuodolla niitä on yleensä viisi. Loppukesästä kypsyvät kiulukat ovat punaisia ja muodoltaan nauriimaisia, keskeltä hieman litistyneitä.

Erottelu muista ruusuista vaatii vieraslajit.fi:n mukaan useamman tuntomerkin tarkastelua, ja se onnistuu helpoimmin kesällä tai syksyllä. Saariston alkuperäisillä orjanruusuilla eli heleäorjanruusulla ja himmeäorjanruusulla piikkejä on selvästi harvemmassa ja ne ovat käyriä, kukat ovat hennon vaaleanpunaisia ja kiulukat pitkänomaisia. Orjanruusut kasvavat myös 2–4 metrin korkuisina yksittäispensaina eivätkä muodosta matalia laajoja kasvustoja. Juhannusruusulla piikit ovat kurtturuusun tapaan suorat, mutta sen kiulukat ovat punamustia ja pallomaisia. Jos kukat ovat kerrannaiset tai kiulukoita ei kehity lainkaan, kyseessä ei vieraslajit.fi:n mukaan ole hävitettävä laji.

Haitat rannoilla

Kurtturuusu on kotoisin Itä-Aasiasta, ja Suomeen se tuotiin koristekasviksi. Vieraslajit.fi:n mukaan laji on levinnyt puutarhakarkulaisena lähes koko maahan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta ja jatkaa voimakasta leviämistään saaristossa ja merenrannoilla.

Ongelma on siinä, missä kurtturuusu on parhaimmillaan. Vieraslajit.fi:n mukaan laji on voimakas kilpailija, joka pärjää suolaa kestävänä myös karuissa oloissa, kuten merenrannoilla ja teiden pientareilla. Sama havainto toistuu Yhdysvalloissa: NC State Extensionin mukaan lajin suolankestävyys on erinomainen ja se on muuttunut invasiiviseksi etenkin Uuden-Englannin ja Kanadan rannikkoalueilla.

Hiekkarannalle asetuttuaan kurtturuusu levittäytyy vaakajuurakkonsa avulla läpitunkemattomiksi tiheiköiksi. Vieraslajit.fi:n mukaan kasvustot ovat pahimmillaan hehtaarien laajuisia, ne syrjäyttävät alkuperäisen merenrantalajiston, uhkaavat kymmeniä uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja ja haittaavat rantojen virkistyskäyttöä. Uhattuina ovat vieraslajit.fi:n mukaan muun muassa kenttäorakko ja meriotakilokki sekä useat hietikkorantojen hyönteiset.

Leviämisreittejä on useita. Vieraslajit.fi:n mukaan laji leviää juurakon palasista, siemenistä lintujen mukana syysmuutolla ja vedessä kelluvien kiulukoiden ja siementen avulla, ja lisäksi se voi kulkeutua maa-ainesten seassa. NC State Extension kertoo yhden kiulukan sisältävän 20–120 siementä, mikä selittää, miksi yksi pihapensas riittää siemenlähteeksi.

Hävittäminen

Torjunta vaatii vieraslajit.fi:n mukaan aikaa ja sitkeyttä, ja se on helpointa pensaiden ollessa vielä pieniä. Pienimmät yksilöt voi kiskoa käsin ylös varsinkin hiekkamaasta. Isompiin tarvitaan tukevien hanskojen lisäksi työkaluja: vieraslajit.fi:n mukaan pensas leikataan ensin oksasaksilla tai raivaussahalla tyveä myöten alas, minkä jälkeen juurakko pyritään kaivamaan kokonaan pois maasta. Hiekkamaasta juurakko irtoaa suhteellisen helposti, kivikossa työ on huomattavasti raskaampaa.

Kotipihaan vieraslajit.fi suosittelee ensisijaisesti näivetystä. Siinä pensas leikataan alas 20–30 senttimetrin tapeiksi, ja tapeista nousevat uudet vihreät versot katkaistaan pois.

Toistokerroista sivustolla on kaksi eri lukua, ja ero kannattaa huomata. Vieraslajit.fi:n lajikortin mukaan versot nypitään käsin irti vähintään 1–2 kertaa kesässä, ja nyppimistä jatketaan seuraavina kesinä vähintään parin vuoden ajan. Luonnonvarakeskuksen kirjoittamassa vieraslajit.fi:n pihaohjeessa ensimmäinen vuosi on selvästi tiheämpi: silloin katkaisu toistetaan 3–4 kertaa, ja vasta seuraavina vuosina pari kolme kertaa kasvukauden aikana. Muutamassa vuodessa pensas kuolee saman ohjeen mukaan juurakkoa myöten.

Menetelmän etuna on, ettei hankalasti hävitettävää kasvi- tai maa-ainesjätettä juuri synny, ja se toimii myös kivikkoisilla paikoilla, joilta juurakoita ei saa kaivettua. Haittapuolena on hitaus ja se, että kohteessa on käytävä useita kertoja kesässä.

Kolmas vaihtoehto on peittäminen. Vieraslajit.fi:n mukaan alas leikattu kasvusto peitetään paksulla ja tukevasti kiinnitetyllä peitteellä, joka ulottuu reunoilta yli metrin torjuttavan esiintymän ulkopuolelle. Peitteen annetaan olla paikallaan 2–3 vuotta, ja reunoilta puskevat versot kitketään pois. Vieraslajit.fi mainitsee myös kuumavesikäsittelyn, jossa kuuma vesi vahingoittaa kasvin juuristoa ilman kemikaaleja. Saman lähteen mukaan käsittelyihin ja laitteiden vuokraukseen on syntynyt yritystoimintaa.

Mikä menetelmä valitaankin, jälkihoito ratkaisee. Vieraslajit.fi:n mukaan maahan jää aina juurakon kappaleita, joista uudet pensaat saavat alkunsa, joten kasvupaikalla on tehtävä seurantaa seuraavina vuosina. Hävittämisen jälkeen paikalle voi vieraslajit.fi:n mukaan perustaa esimerkiksi nurmen, jolloin myöhemmin nousevat versot leikkautuvat säännöllisesti pois. Vieraslajit.fi muistuttaa myös käytännön asiasta: piikkisen kasvin kanssa työskennellessä paljas iho on syytä suojata kunnolla.

Kasvijätteen käsittely

Kurtturuusun kasvijäte jakautuu kahteen luokkaan, ja vain toinen niistä on ongelma.

Varret, lehdet ja kukat ovat vaarattomia. Vieraslajit.fi:n mukaan ne voi kuivata ja sen jälkeen hakettaa tai kompostoida puutarhaan, ja näivetyksessä syntyneet kuivatut rangat voi jättää kasvupaikalle maatumaan tai toimittaa risujätteenä jäteasemalle.

Kiulukat, siemenet, juurakot ja juurten palaset ovat toinen asia. Vieraslajit.fi:n mukaan kotikompostiin ei pidä laittaa kiulukoita eikä siemeniä, koska ne eivät todennäköisesti tuhoudu siellä. Leviämiskykyiset kasvinosat pakataan vieraslajit.fi:n ohjeen mukaan mieluiten kahteen tiiviisti suljettuun jätesäkkiin ja toimitetaan poltettavaan sekajätteeseen tai vieraslajijätteenä jäteasemalle. Samalla tavoin hävitetään pienet määrät juurakkoa sisältävää maa-ainesta; isommista eristä vieraslajit.fi neuvoo sopimaan erikseen paikallisen jäteaseman kanssa. Kuljetuksessa on varmistettava, ettei kasvinosia pääse leviämään kuormasta, ja oman alueen jäteohjeet kannattaa tarkistaa erikseen.

Yksi torjuntatoimi kannattaa tehdä jo ennen kuin pensas on hävitetty. Vieraslajit.fi:n mukaan syksyllä kerätyt kiulukat vievät linnuilta mahdollisuuden levittää siemeniä, ja keräys kannattaa tehdä myös sallituille tarhakurtturuusulajikkeille, koska niidenkin siementuotossa on vaihtelua.

Kurtturuusun tilalle

Vieraslajit.fi:n mukaan omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja, ja onnistuneen hävitystyön jälkeen kurtturuusun voi korvata toisella lajilla. Jos tilalle halutaan nimenomaan ruusu, Luonnonvarakeskuksen kirjoittamassa vieraslajit.fi:n ohjeessa nimetään esimerkkeinä karjalanruusu (Rosa acicularis), metsäruusu (R. cinnamomea) kerrannaislajikkeineen sekä kiulukattomat tarhakurtturuusulajikkeet, kuten ‘Marie Bugnet’ ja ‘Ritausma’.

Muuta kuin ruusua valitessa kannattaa lähteä siitä, mitä kurtturuusu paikalla teki.

Karulla, tuulisella ja hiekkaisella rantatontilla lähin vastine on tyrni. Arboretum Mustilan mukaan tyrni sietää paahdetta, tuulta, pakkasta, tulvia ja suolaista maata, ja se kasvaa Suomessa luontaisena Ahvenanmaalla sekä Pohjanlahden rannikon maankohoamisalueilla. Sama lähde kuvaa tyrnin ehdottomaksi valokasviksi, joka ei siedä toisten kasvien varjostusta ja menestyy vyöhykkeillä I–VI. Tyrni tekee kurtturuusun tapaan juurivesoja, joten sekään ei sovi pienen istutusalueen keskelle.

Tavalliseen pihaan, kukkivan ja vaatimattoman pensaan paikalle, sopivat angervot. Marttojen mukaan norjanangervo menestyy kevyessä hiekansekaisessa maassa aurinkoisilla paikoilla vyöhykkeelle VI saakka ja kasvaa noin puolitoista metriä korkeaksi ja lähes yhtä leveäksi, eli suunnilleen kurtturuusun mittaiseksi. Suurempaan tilaan käy morsiusangervo, jonka RHS kuvaa pyöreäksi, kaartuvaoksaiseksi lehtipensaaksi. RHS:n mukaan se kasvaa 1,5–2,5 metrin mittaiseksi, kukkii keväällä pienin valkoisin kukin ja tulee toimeen myös hiekkaisessa maassa.

Jos maa on tuore ja multava eikä hiekkainen, vaihtoehto on lumipalloheisi. Yksi sen ominaisuus on tässä yhteydessä olennainen: NC State Extensionin mukaan ‘Roseum’-lajikkeen kukat ovat steriilejä eikä se tuota lainkaan marjoja. Linnut eivät siis voi kuljettaa sitä siemeninä uusiin paikkoihin, ja juuri se reitti tekee kurtturuususta ongelman.