KliiviaClivia miniata

Mikä kliivia on

Kliivia (Clivia miniata) on eteläafrikkalainen huonekasvi, jonka leveät, hihnamaiset lehdet kasvavat kahteen suuntaan avautuvaksi viuhkaksi. Keväällä lehtien keskeltä nousee tukeva varsi, jonka päähän avautuu sarja oranssinpunaisia torvimaisia kukkia. Kliivia kuuluu samaan narsissikasvien heimoon kuin amaryllis, mikä näkyy sekä kukinnan rakenteessa että kasvin sisältämissä alkaloideissa.

Kukinta ratkeaa talvella

Kliivian tavallisin ongelma on kukkimattomuus, ja syy löytyy lähes aina talvenhoidosta. RHS:n mukaan kuivempi talvijakso käynnistää kukinnan. Käytännössä kasvi siirretään marraskuusta helmikuuhun viileään mutta valoisaan paikkaan noin 10 asteeseen ja kastelu vähennetään minimiin. Jos kliiviaa pidetään koko talven lämpimässä olohuoneessa ja kastellaan tasaisesti, kukkavartta ei muodostu.

Toinen kukintaan vaikuttava tekijä on ruukun koko. RHS:n mukaan kliivia ei siedä juuriston häirintää ja tarvitsee ahtaan kasvutilan kukkiakseen, joten ruukkua ei kannata vaihtaa säännöllisesti. Tässä kliivia toimii päinvastoin kuin useimmat huonekasvit.

Valo, kastelu ja lannoitus

RHS:n mukaan kliivia viihtyy kirkkaassa suodatetussa tai epäsuorassa valossa suojassa polttavalta auringolta, lämpimässä huoneessa. Kesällä kastellaan runsaasti, talvella multa pidetään vain juuri ja juuri kosteana. RHS varoittaa erikseen liikakastelusta, sillä juuret mätänevät märässä mullassa etenkin talvella. Kasvukaudella annetaan tasapainoista nestelannoitetta viikoittain siihen asti, kunnes nuput ovat muodostuneet.

Kasvualustaksi RHS suosittelee turpeetonta, multapohjaista ruukkumultaa, johon on lisätty lehtimultaa ja karkeaa hiekkaa.

Myrkyllisyys

Kliivia on lievästi myrkyllinen. RHS:n mukaan kaikki kasvin osat voivat aiheuttaa vatsavaivoja nieltynä ja kasvineste voi ärsyttää ihoa, minkä vuoksi RHS kehottaa käyttämään käsineitä ja muita suojavarusteita kasvia käsiteltäessä. ASPCA:n mukaan kasvi sisältää lykoriinia ja muita alkaloideja, jotka aiheuttavat koirilla ja kissoilla oksentelua, kuolaamista ja ripulia, ja suuret nielaistut määrät voivat aiheuttaa kouristuksia, verenpaineen laskua, vapinaa ja sydämen rytmihäiriöitä. Haitallisimmat pitoisuudet ovat juurakossa. Pidä kasvi poissa pienten lasten ja lemmikkien ulottuvilta. Jos kasvia on syöty ja oireita ilmenee, Myrkytystietokeskus neuvoo numerossa 0800 147 111 (maksuton), lemmikin kohdalla ota yhteys eläinlääkäriin.